Tailtiimi bloggaa: Ensi askeleita avoimin silmin

Joulu takana, uusi vuosi edessä. Hieman jännittää miten pennut reagoivat paukkeeseen, korvathan ovat juuri näinä päivinä aukeamassa. Silmät ovat auenneet parin viime päivän aikana ja voin vain toivoa että korvien aukeaminen siirtyisi huomisen metelipäivän yli. Ei ole kauhean mukava ajatus, että ensimmäiset pentujen kuulemat äänet ovat ilotulitusrakettien pauketta. :( Naapureille kävin tänään esittämässä toiveen, että ampuisivat rakettinsa tänä vuonna kauempana eikä ihan kohti meidän taloa niinkuin viime vuonna, kun raketit vaan ropisivat meidän katolle ja seiniin. Viime vuoden aattoiltana oli olo välillä kuin olisi asunut keskellä sotatannerta. Mä en vaan voi ymmärtää tuota raketti- ja paukeintoilua. Raketit ovat mielestäni ainostaan epämiellyttäviä ja pelottavia. Sääliksi käy aina kaikkia lemmikkieläimiä ja luonnoneläimiäkin.

Viime päivien aikana pennut ovat myös nousseet jo neljän tassun varaan ja ottaneet ensimmäiset huojuvat askeleet. Koordinaatiokyky ja kestävyys eivät vielä ole mitään huippuluokkaa, mutta eteenpäin pääsee jo muutenkin kuin ryömimällä. Hassun näköistä huojuntaahan tuo vielä on. mutta ei mene kauan kun jo juostaan lujaa.

Pientä huolta ja murhettakin on myös sisältynyt viime päiviin. Ensiksi Gimma alkoi köhiä oikein kunnolla ja ehdin jo pelästä kennelyskätartuntaa. Onneksi köhä meni vuorokaudessa ohi ja ilmeisesti syynä oli vain kurkkuun juuttuneet karvat. Gimma ja pennuthan makoilevat karva-alustalla, josta irtoaa hieman nukkaa. Tätä nukkaa menee sitten Gimman kurkkuun, kun hän nuolee pentujansa puhtaaksi.

Ja juuri kun olin selvinnyt säikähdyksellä Gimman yskästä, alkoi ensimmäinen pentu ripuloida. Pentu voi kuitenkin muuten hyvin, oli virkeä ja imi maitoa edelleen hyvällä ruokahalulla. Painokin nousi, joten rauhoittelin hermojani ja jatkoin vain tilanteen seuraamista. Seuravana päivänä alkoi sitten toinenkin pentu ripuloida ja sitten vielä pari lisää, silloin alkoi hermostuttaa jo hieman enemmän. Eläinlääkäriltä saatiin ohjeeksi antaa pennuille Tehobaktia ja seurata vielä tilannetta, koska kaikki pennut voivat edelleen muuten hyvin. Onneksi on olemassa myös hyvä ystävä ja kasvattajakollega, joka jaksoi rauhoitella minua. Kaivelin muististani tekstiä, jonka olin joskus lukenut penturipulista ja ystävä auttoi myös tässä ja kaivoi esiin tietoa kirjoistaan. Muistikuvani vastasi kirjoista löydettyä ja eläinlääkäriltä saatua tietoa ja syy penturipulille on mitä ilmeisimmin ylensyönti. Vaivaa siis muitakin kuin meitä ihmisiä näin joulun aikaan. :) Gimmalta tulee runsaasti maitoa ja huolehtivana emona on myös jatkuvasti ahmattejaan imettämässä. Niinpä ahmatit siis syövät liikaa, enemmän kuin pieni vatsa ja suolisto kykenee prosessoimaan. Minä itse taidan olla myös osasyyllinen, kun pentuja olen liian usein tisseille auttamassa. No tänään ei sitten ole enää autettu ja Gimmaa on pidetty pidemmillä tauoilla imettämisestä, ahmatit ovat saaneet rauhassa sulatella ruokaansa, lisäksi olen jatkanut Tehobaktin antamista. Nyt tilanne näyttääkin jo hieman rauhoittuneen ja ripuli on lientynyt. Pennut ovat edelleen hyvin voivia, virkeitä ja eläväisiä ja paino on noussut ihan mukavasti. Huh, onneksi voin siis nukkua tämän yön rauhallisemmin mielin. :)