Kasvaa, kasvaa...

Ulkona alkaa ikuisen vesisateen jälkeen taas kivasti pakastaa, ikkunalle on sytytetty jouluvalot, kädessä lämmin mukillinen glögiä, tämän syksyn/talven viimeiset hakutreenit meidän osalta treenattu, vatsat täynnä hyvää ruokaa niin koirilla kuin minullakin. Nyt on hyvä, lämmin mieli asettua kirjoittamaan koiramaisia ja vähän muitakin kuulumisia.

Kulunut viikko oli vieraita tulvillaan, mutta nyt ovat vierailut ohi. Todella mukavia ihmisiä meitä onkin käynyt katsomassa. Kyllä näistä vielä hyviä pikku-appen omistajia tulee. Rauhoitumme Gimman kanssa nyt lopputiineyden ajaksi kasvattamaan masua. Toivottavaa tietenkin olisi että vain Gimman vatsa kasvaisi, mutta valitettava tosiasia varmaan on, että myös emännän vatsanympärys kasvaa, kun aktiivisuustaso tämän talven ajaksi laskee ja pentuhuoneen vuodesohvalla tulee makoiltua iso osa ajasta.

Pentuhuone on nyt täysin valmis. Pentulaatikko saatiin eilen ruuvattua kasaan ja Gimma on sen käynyt jo tarkistamassa ja hyväksi todennut. Gimmahan oli jo itsekin valinnut juuri työhuoneeni tulevaksi pentuhuoneeksi. Edellisten juoksujen jälkeen, kun valeraskaudet ovat saaneet Gimman petaamaan pesää, se on pedattu juuri työhuoneen matosta. Hyvä valinta, olen sanonut Gimmalle, sillä samat suunnitelmat oli minullakin ollut "pesän" sijainnin suhteen. Pikkuhiljaa on alkanut myös varustelu synnytystä varten. Lämpömittari kaivettu esiin, elektronisen vaa'an patterit tarkistettu, kameran akku ladattu, pino pyyheliinoja ja ISO pino vanhoja sanomalehtiä kerätty tulevaa käyttöä varten.

Jouluvalmistelut jäävätkin sitten minun osalta tänä vuonna jouluvalojen esille laittoon. Joulusiivous, joululeipomiset ja jouluruokien valmistamiset saavat jäädä. Nyt vaan varustan pakastimen täyteen helppoja ja nopeita pakasteruokia sekä kuiva-ainekaappiin pastaa ja nuudeleita yms. Virkistävää vaihtelua kun ei tarvitse joulua yhtään sen enempää miettiä. Tämä joulu kuluu pentulaatikoossa ja -laatikon vierellä, ja ihana niin.

Kuluneeseen viikkoon kuului tietenkin myös jo tavaksi ottamani viikottainen Gimman punnitus. Oma silmä alkaa ilmeisesti jo tottua tuohon Gimman masun kasvuun, kun ajattelin ennen punnitusta ettei tuo nyt ole tainnut kasvaakaan enää niinkuin edellisellä viikolla, mutta... 26,8 kg! Eli 1,8 kg viikossa taas lisää eli on se vaan taas kasvanut. Vielä kaksi viikkoa on edessä kasvuaikaa, mikäköhän onkaan lopputulos? Huh, huh?

Synnytystä odottaessa itsellä jännitys kasvaa ja pahana tapanani onkin viettää unettomia öitä miettien tulevaa tai nähdä painajaisia kaikista mahdollisista kauhuskenarioista. Mutta eikös unista sanota että ne ovat käänteistä todellisuutta eli tapahtuu juuri päinvastoin kuin unissa. Toivotaan. Onneksi en ole ainoa jännittäjä vaan siihen myönsivät pari pennun odottajaakin sortuvansa. Hauskaa on kuulla kuinka innokkaita ja jännittyneitä odottajia Gimman pennuilla  jo onkaan.

Hieman olen ollut laiska kirjoittamaan blogiin tähän asti, mutta lupaan yrittää parantaa tapani. Erään pennunodottajan toivomus kuuluikin: "laita edes jotain, ihan pientäkin" :D

Totta se on ja nyt sen uskaltaa jo sanoa ääneen :D

Hurraa! Vahvasti on Gimma tiineenä. Viimeisen viikon aikana vatsa on kunnolla pullahtanut esiin. Joka viikko olen loppuviikosta käynyt punnitsemassa Gimman ja nyt oli painoa tullut viikossa 1,3 kg lisää! Vielä edellisellä viikolla painonnousu oli vain 300 g. Neljännellä tiineysviikolla Gimmalla oli ihan tiineyden oppikirjan mukaista ruokahaluttomuutta ja muutamana aamuna pahoinvointiakin. Nyt taas ruoka maistuu ja annoskokoakin täytyy jo lisätä, sen verran nälkäinen tuo tyttö jo on. Ruokinnassa olen nyt loppuviikon aikana siirtynyt tiineille ja imettäville tarkoitettuun vahvempaan ruokaan. Alla olevista kuvistakin näkee, mikä kehitys kymmenessä päivässä on tapahtunut vyötärön seutuvilla.

Pentuhuonettakin olen alkanut jo pikkuhiljaa valmistella tulevaa varten. Työhuoneessa täytyy tehdä pieniä huonekaluvaihdoksia ja raivata tilaa pentulaatikolle. Tulipahan tehtyä samalla siellä kunnollinen kaappien siivous, että sai yhden arkistokaapin tyhjennettyä ja siirrettyä pois. Minun entinen työhuoneeni muuttuu siis vähitellen Gimman "työhuoneeksi" ja sinne minä sitten muutan asumaan Gimman kanssa joulukuussa. Saas nähdä mitä mieltä Pipsa ja Tami ovat tulevasta pesäerosta. Osaavatkohan ollenkaan nukkua erossa minusta. ;)

Tami oli maanantaina hammaslääkärissä ja suusta poistettiin yksi iso poskihammas, joka oli haljennut palasiksi ja kaikki kolme juurta oli tulehtunut. Takana on nyt yksi viikko pehmeää ruokaa ja lelujen sekä puruluiden pureskelukieltoa, edessä vielä toinen samanlainen viikko. Tami parka on hieman turhautunut ja kyllästynyt, kun ei ole mitään tekemistä, Gimmakaan kun ei enää suostu leikkimään papan kanssa. Tästäpä syystä Tami pääsi perjantaina Pipsan mukaan maneesille tottistreeneihin. Pappa sai tottistelusta hieman aivojumppaa ja äänijänteitä reviteltiin, kun komenneltiin ja vahdittiin treenikavereita. Tamilla oli paljon kommentoitavaa :)

Odottavan aika on niiiiiin pitkä

Kolme viikkoa on kulunut Gimman astutuksesta. Niin kovasti haluaisin jo kirjoittaa tänne tiineysuutisia, mutta kun ei vielä tiedä mitä kirjoittaisi. On olemassa vasta omat aavistukset ja tuntemukset, mutta mitään konkreettisia fysiologisia muutoksia ei vielä ole selvästi nähtävissä. Kaiken koiran tiineydestä opiskelemani perusteella voisin jo odottaa näkeväni niitä ensi viikolla. Vielä vähän aikaa siis pitäisi malttaa odottaa. Kovin toiveikas kuitenkin olen.

Gimma on jatkanut vielä viime viikot täysin normaali elämää ja liikuntaa. Hakutreeneissäkin olemme vielä viikottain käyneet, mutta ensi viikonlopun jälkeen voi olla jo aika aloittaa harrastustauko sillä saralla. Katsotaan nyt miltä tuo vatsalinja alkaa näyttää. Sinänsä sääli jäädä nyt lomalle hausta, juuri kun Gimma on löytänyt siinä harrastuksessa ihan uuden innon ja vauhdin.

Tamin kanssa jouduin valitettavasti käymään eläinlääkärillä, kun pojan poski paisui isoksi patiksi. Vaan onpahan edellisestä käynnistä jo onneksi monta vuotta aikaa. Diagnoosina tällä kertaa todennäköisimmin hammasjuuripaise. Nyt aloitettiin antibiottikuuri ja parin viikon päästä röntgeniin ja sen jälkeen luultavammin hampaanpoistoleikkaukseen. No tulipahan samalla tehtyä terveystarkastus meidän papalle. Tami 9 v 4 kk on poskipaisetta lukuunottamatta hyvässä kunnossa ikäisekseen. Sydän on vahva ja terve, veriarvojen perusteella muutkin elintoiminnot ovat hyvässä kunnossa. Hampaat ovat toki kuluneet niinkuin ikä huomioon ottaen voidaan olettaakin olevan, mutta kiitosta tuli hammaskiven vähäisestä määrästä. Erityisesti minua ilahdutti miten hyvin papparaiseni käyttäytyi eläinlääkärissä. Vanha ärri-purrini antoi kiltisti tutkia suunsa ja kuunnella sydämensä. Jopa verikokeen otto sujui ilman suurempia kommervenkkejä. :)