Kasvaa, kasvaa...

Ulkona alkaa ikuisen vesisateen jälkeen taas kivasti pakastaa, ikkunalle on sytytetty jouluvalot, kädessä lämmin mukillinen glögiä, tämän syksyn/talven viimeiset hakutreenit meidän osalta treenattu, vatsat täynnä hyvää ruokaa niin koirilla kuin minullakin. Nyt on hyvä, lämmin mieli asettua kirjoittamaan koiramaisia ja vähän muitakin kuulumisia.

Kulunut viikko oli vieraita tulvillaan, mutta nyt ovat vierailut ohi. Todella mukavia ihmisiä meitä onkin käynyt katsomassa. Kyllä näistä vielä hyviä pikku-appen omistajia tulee. Rauhoitumme Gimman kanssa nyt lopputiineyden ajaksi kasvattamaan masua. Toivottavaa tietenkin olisi että vain Gimman vatsa kasvaisi, mutta valitettava tosiasia varmaan on, että myös emännän vatsanympärys kasvaa, kun aktiivisuustaso tämän talven ajaksi laskee ja pentuhuoneen vuodesohvalla tulee makoiltua iso osa ajasta.

Pentuhuone on nyt täysin valmis. Pentulaatikko saatiin eilen ruuvattua kasaan ja Gimma on sen käynyt jo tarkistamassa ja hyväksi todennut. Gimmahan oli jo itsekin valinnut juuri työhuoneeni tulevaksi pentuhuoneeksi. Edellisten juoksujen jälkeen, kun valeraskaudet ovat saaneet Gimman petaamaan pesää, se on pedattu juuri työhuoneen matosta. Hyvä valinta, olen sanonut Gimmalle, sillä samat suunnitelmat oli minullakin ollut "pesän" sijainnin suhteen. Pikkuhiljaa on alkanut myös varustelu synnytystä varten. Lämpömittari kaivettu esiin, elektronisen vaa'an patterit tarkistettu, kameran akku ladattu, pino pyyheliinoja ja ISO pino vanhoja sanomalehtiä kerätty tulevaa käyttöä varten.

Jouluvalmistelut jäävätkin sitten minun osalta tänä vuonna jouluvalojen esille laittoon. Joulusiivous, joululeipomiset ja jouluruokien valmistamiset saavat jäädä. Nyt vaan varustan pakastimen täyteen helppoja ja nopeita pakasteruokia sekä kuiva-ainekaappiin pastaa ja nuudeleita yms. Virkistävää vaihtelua kun ei tarvitse joulua yhtään sen enempää miettiä. Tämä joulu kuluu pentulaatikoossa ja -laatikon vierellä, ja ihana niin.

Kuluneeseen viikkoon kuului tietenkin myös jo tavaksi ottamani viikottainen Gimman punnitus. Oma silmä alkaa ilmeisesti jo tottua tuohon Gimman masun kasvuun, kun ajattelin ennen punnitusta ettei tuo nyt ole tainnut kasvaakaan enää niinkuin edellisellä viikolla, mutta... 26,8 kg! Eli 1,8 kg viikossa taas lisää eli on se vaan taas kasvanut. Vielä kaksi viikkoa on edessä kasvuaikaa, mikäköhän onkaan lopputulos? Huh, huh?

Synnytystä odottaessa itsellä jännitys kasvaa ja pahana tapanani onkin viettää unettomia öitä miettien tulevaa tai nähdä painajaisia kaikista mahdollisista kauhuskenarioista. Mutta eikös unista sanota että ne ovat käänteistä todellisuutta eli tapahtuu juuri päinvastoin kuin unissa. Toivotaan. Onneksi en ole ainoa jännittäjä vaan siihen myönsivät pari pennun odottajaakin sortuvansa. Hauskaa on kuulla kuinka innokkaita ja jännittyneitä odottajia Gimman pennuilla  jo onkaan.

Hieman olen ollut laiska kirjoittamaan blogiin tähän asti, mutta lupaan yrittää parantaa tapani. Erään pennunodottajan toivomus kuuluikin: "laita edes jotain, ihan pientäkin" :D