keskiviikko 31. joulukuuta 2014

Ensi askeleita avoimin silmin

Joulu takana, uusi vuosi edessä. Hieman jännittää miten pennut reagoivat paukkeeseen, korvathan ovat juuri näinä päivinä aukeamassa. Silmät ovat auenneet parin viime päivän aikana ja voin vain toivoa että korvien aukeaminen siirtyisi huomisen metelipäivän yli. Ei ole kauhean mukava ajatus, että ensimmäiset pentujen kuulemat äänet ovat ilotulitusrakettien pauketta. :( Naapureille kävin tänään esittämässä toiveen, että ampuisivat rakettinsa tänä vuonna kauempana eikä ihan kohti meidän taloa niinkuin viime vuonna, kun raketit vaan ropisivat meidän katolle ja seiniin. Viime vuoden aattoiltana oli olo välillä kuin olisi asunut keskellä sotatannerta. Mä en vaan voi ymmärtää tuota raketti- ja paukeintoilua. Raketit ovat mielestäni ainostaan epämiellyttäviä ja pelottavia. Sääliksi käy aina kaikkia lemmikkieläimiä ja luonnoneläimiäkin.

Viime päivien aikana pennut ovat myös nousseet jo neljän tassun varaan ja ottaneet ensimmäiset huojuvat askeleet. Koordinaatiokyky ja kestävyys eivät vielä ole mitään huippuluokkaa, mutta eteenpäin pääsee jo muutenkin kuin ryömimällä. Hassun näköistä huojuntaahan tuo vielä on. mutta ei mene kauan kun jo juostaan lujaa.

Pientä huolta ja murhettakin on myös sisältynyt viime päiviin. Ensiksi Gimma alkoi köhiä oikein kunnolla ja ehdin jo pelästä kennelyskätartuntaa. Onneksi köhä meni vuorokaudessa ohi ja ilmeisesti syynä oli vain kurkkuun juuttuneet karvat. Gimma ja pennuthan makoilevat karva-alustalla, josta irtoaa hieman nukkaa. Tätä nukkaa menee sitten Gimman kurkkuun, kun hän nuolee pentujansa puhtaaksi.

Ja juuri kun olin selvinnyt säikähdyksellä Gimman yskästä, alkoi ensimmäinen pentu ripuloida. Pentu voi kuitenkin muuten hyvin, oli virkeä ja imi maitoa edelleen hyvällä ruokahalulla. Painokin nousi, joten rauhoittelin hermojani ja jatkoin vain tilanteen seuraamista. Seuravana päivänä alkoi sitten toinenkin pentu ripuloida ja sitten vielä pari lisää, silloin alkoi hermostuttaa jo hieman enemmän. Eläinlääkäriltä saatiin ohjeeksi antaa pennuille Tehobaktia ja seurata vielä tilannetta, koska kaikki pennut voivat edelleen muuten hyvin. Onneksi on olemassa myös hyvä ystävä ja kasvattajakollega, joka jaksoi rauhoitella minua. Kaivelin muististani tekstiä, jonka olin joskus lukenut penturipulista ja ystävä auttoi myös tässä ja kaivoi esiin tietoa kirjoistaan. Muistikuvani vastasi kirjoista löydettyä ja eläinlääkäriltä saatua tietoa ja syy penturipulille on mitä ilmeisimmin ylensyönti. Vaivaa siis muitakin kuin meitä ihmisiä näin joulun aikaan. :)  Gimmalta tulee runsaasti maitoa ja huolehtivana emona on myös jatkuvasti ahmattejaan imettämässä. Niinpä ahmatit siis syövät liikaa, enemmän kuin pieni vatsa ja suolisto kykenee prosessoimaan. Minä itse taidan olla myös osasyyllinen, kun pentuja olen liian usein tisseille auttamassa. No tänään ei sitten ole enää autettu ja Gimmaa on pidetty pidemmillä tauoilla imettämisestä, ahmatit ovat saaneet rauhassa sulatella ruokaansa, lisäksi olen jatkanut Tehobaktin antamista. Nyt tilanne näyttääkin jo hieman rauhoittuneen ja ripuli on lientynyt. Pennut ovat edelleen hyvin voivia, virkeitä ja eläväisiä ja paino on noussut ihan mukavasti. Huh, onneksi voin siis nukkua tämän yön rauhallisemmin mielin. :)

Pipsa ja Tami ylpeinä joululahjojensa kera :)
Pipsalla uusi nalle ja Tamilla uusi 6-haarainen tutti
"Lusikkatyttö" on myös suklaanappimasu
Voi kunpa kuvaan voisi lisätä tuoksun :)
mikään ei tuoksu paremmalta kuin pennun tassunpohja :)
Pusu siskolle
rennosti vaan
Syöminen on rankkaa puuhaa :)
Päiväunet vaa'alla
koko jengi
Nassu-duo
Nassu-single
ying-yang
turvallinen nukkumapaikka
onnellinen Gimma-mamma

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Hauskaa joulua ja Onnellista uutta vuotta 2015!



Hauskaa Joulua ja Onnellista Uutta Vuotta 2015!








Joulun valvojaisia

Pennut 9 päivää vanhoina.

Veli Puolikuu (päivän paino 0,834 g) 
Iso-K (päivän paino 0,796 g)
Töyhtö (päivän paino 0,819 g)
Ylläri (päivän paino 0,702 g)
Lilla (päivän paino 0,684 g)
Joulukuusi (päivän paino 0,727 g)
Lusikka (päivän paino 0,714 g)
Kaks-Piste Pirkko (päivän paino 0,849 g)

Voisiko vähempää valmistella joulua kuin minä tänä vuonna, epäilen :) Tämä joulu täyttyy pentulaatikon touhujen seuraamisesta sekä Gimman ja pentujen tarpeista huolehtimisesta. Muuta en edes ajattele tehdä. On muuten melkoisen rentouttavaa joulunviettoa :) Ainoa jouluruoka mitä tilasin itselleni kaupasta on rasiallinen suurinta jouluherkkuani eli rosollia. Sillä ja rusinoilla, pähkinöillä, hedelmillä ja parilla Julia-suklaakonvehdilla selviän hienosti tämän joulun valvojaisista.

Pennut menevät kovaa vauhtia eteenpäin niin painonkasvussa kuin ihan kirjaimellisestikin. Tänään olen huomannut monella jo takajalkojen liikkeiden kehittyneen. Enää ei mennä pelkästään etujaloilla vetämällä eteenpäin vaan vauhtia lisäävät takajalkojen selvät potkut. Ei enää mene kauan kun nostetaan vatsa ylös karvapediltä ja otetaan ensimmäiset huojuvat askeleet. :)

Eilen saimme täälläkin vihdoin maahan kunnon lumipeitteen. Puhdas valkoinen lumi sai Gimmankin tänään innostumaan hetkeksi leikkimään ja juoksemaan Tamin ja Pipsan kanssa pihassa. Sitä ei olekaan tapahtunut pariin kuukauteen, tiinettä Gimmaa kun ei olisi voinut vähempää kiinnostaa leikkiminen muiden kanssa. Nyt mamma-koira näytti nauttivan täysillä viikko sitten keventyneistä linjoistaan. Naureskelin Gimmalle, että hillitse vähän, kohta tulee nisistä kirnupiimää.

Koko ajan kasvavat ja ravintoa emostaan imevät pennut ovat lisänneet Gimman ruokahalua jo hurjan määrän. Ruokaa on saatava jo neljä kertaa päivässä eikä sekään tunnu kohta riittävän. Täällä me siis Gimman kanssa tankataan molemmat itseämme, jotta jaksamme hoitaa pentuja. Erona on vaan se, että Gimma kuluttaa kaiken syömänsä ylimääräisen energian eikä todellakaan lihoa vaikka syö jo melkein kolminkertaisen määrän normaalin verrattuna. Minulla sen sijaan tämä tankkaus varmasti näkyy pian jo ennestäänkin ei-niin-kapean uuman paisumisena. :D

pentukasa
ruokajono
yhteinen ruokahetki
 

ergonominen uniasento
lähiruokaa
 




ruoka maistuu
 


perjantai 19. joulukuuta 2014

Pennut kasvaa kohisten

Nonniin :) 
Nyt alkaa univelka vähenemään ja jaksaa taas kirjoitella kuulumisia.

Pentulaatikossa on kaikki hyvin ja pennut kasvavat vauhdilla. Tällä hetkellä isoimman pennun titteliä kantaa "Veli Puolikuu", jonka syntymäpaino oli 0,425 g ja eilisillan punnituksen tulos oli 0,630 g. Veli on aikamoinen isomman oikeudella jyrääjä, joka puskee puskutraktorin lailla pienemmät sivuun ja raivaa itselleen tien tisseille omalla massallaan. Muutkin pennut ovat kovia syömään, mutta aina välillä täytyy Veli nostaa syrjään hetkeksi että pienemmillekin riittää maitoa. Veli kun tykkää jäädä paikalleen nukkumaankin tissi suussa. 

Toinen suuri persoona ja muutenkin aika iso on "Ylläri"-tyttö, joka hyvin äänekkäästi ilmoittaa itsestään joka tilanteessa. Jos tissistä ei tule maitoa tarpeeksi nopeasti Yllärin mielestä, niin sitä revitään, kiskotaan ja poljetaan suurella "raivolla" mahtavien äänitehosteiden kera. 

"Joulukuusi"-tyttö ja "Töyhtö"-poika ovat myös suuria "kitisijöitä", jotka tuntuvat ikäänkuin yllyttävän toinen toistaan kitisemään. Toinen kun aloittaa niin kohta aloittaa toinenkin ja päinvastoin. Eihän näiden pitäisi vielä mitään kuulla, mutta jostain syystä nuo kaksi ovat todella usein yhtäaikaa äänessä.

Kaikki pennut ovat todella vauhdikkaita liikkujia jo nyt. Etutassuilla vedetään itseään eteenpäin rallivauhtia ja päät senkun kolisee turvalautoihin mutkissa. :) Itse kun astuu laatikkoon täytyy olla varovainen ja nopea, sillä se tyhjä kohta johon ajattelit astua tai istahtaa voikin olla jo varattu. 

Gimma on palautunut synnytyksestä todella hyvin ja on hieno emo lapsilleen. Gimma suostuu lähtemään pentulaatikosta vain nopeasti piipahtamaan ulkona asioilla ja sitten vauhdilla taas takaisin sisälle ja tarkistamaan että kaikki pennut ovat tallella. 

Tami ja Pipsa ovat valitettavasti jääneet nyt hieman paitsioon viime päivien aikana vaikka yritänkin jakaa huomiotani myös heille aina välillä. Mutta ihmeen rauhallisesti nuo viettävät aikaa pentuhuoneen oviportin takana kuuntelemassa pentujen ääniä ja haistelemassa ihme tuoksuja. Myöskään Gimma ei mitenkään stressaa muiden lähellä olosta ja ulkoilut pihalla Tamin ja Pipsan kanssa sujuvat aivan sovussa. 

Pennuilla kävi jo ensimmäinen "vieraskin" eli veljentyttöni ja oma kummityttöni Mia. Hänet on nyt vuorostaan nimetty näiden pentujen kummitädiksi. Gimma hyväksyi Mian nopeasti pentulaatikkoon istuskelemaan, no onhan Mia samaa perhettä. Ihan aluksi Gimma vilkaisi Miaa pari kertaa hieman valppaamalla katseella ja sitten totesi että kyllähän mä tuohon meidän kenneltyttöön voin luottaa. :)






Tytöt

Pojat

Pojat


tiistai 16. joulukuuta 2014

Tuhinaa, vikinää ja maiskutusta

No lähtihän se synnytys sitten viimein käyntiin. Vai voiko sanoa viimein, kun vuorokautta ennen laskettua aikaa syntyivät. Mutta Gimman avautumisvaihe oli niiin pitkä, että kun ensimmäinen pentu viimein pungersi ulos huokaisin helpotuksesta.

Ja minkä ylläri-pyllärin se ensimmäinen tarjosikaan! Katsoin hieman ihmeissäni pentua sen synnyttyä, kun oli niin kumman värinen? Sitten yhtäkkiä tajusin että tämähän on ruskea eikä musta! Olinhan toki tiennyt että teoreettinen mahdollisuus havannanvärisiin pentuihin on tässä yhdistelmässä olemassa, mutta silti pidin todennäköisyyttä aika pienenä. Edin emähän on havanna, joten Edin tiesin melko varmasti havannageeniä kantavan. Mutta Gimmasta en ollut ollenkaan niin varma. Gimman suvussakin on tiedossa olevan ruskean kantajia, mutta ei ihan läheisissä sukulaisissa. Iloinen yllätys siis! Ja syntyihän niitä myöhemmin vielä toinenkin havannatyttö.

Pienin tauon jälkeen seuraavat kolme pentua syntyivätkin sitten pikavauhdilla kuin liukuhihnalta. Kolme pentua tunnin sisällä! Siinä meinasi tulla kiire Gimmalla puhdistaa ja kuivata pentuja ja minä pääsin hieman auttamaan Gimmaa tämän "ruuhkajonon" purkamisessa. Gimma katseli ihmeissään takapuoltaan ja jatkuvasti ilmestyviä uusia  pentuja kuin miettien: mistä näitä oikein sataa. Hienosti Gimma kyllä hoiti heti luonnostaan omat hommansa, kalvojen poistot, napanuoran katkaisemiset ja pentujen kuivaksi nuolemiset. Imetys lähti myös heti käyntiin.

Näiden neljän synnyttyä tahti sitten alkoikin rauhoittua mukavaksi. Uusi pentu aina puolentoista tunnin välein, tämä oli hyvä tahti. Voi miten helposti tämä käykään, ehdin jo ajatella. Ei olisi pitänyt. Viimeinen pentu antoikin sitten odottaa itseään. Tässä vaiheessa totesin, että olipa hyvä että tuli käytyä siellä röntgenissä, ja tiesin että yksi oli vielä tulematta. Muuten olisin varmasti jo ajatellut synnytyksen olleen ohi, koska Gimma rauhoittui täysin hoitamaan pentuja eikä enää antanut merkkiäkään siitä pentuja olisi vielä tulossa. Jos en olisi tiennyt vielä yhdestä pennusta etukäteen, niin mitenköhän sen olisi mahtanut käydäkään.

Huolen viimeisestä pikkuisesta pikkuhiljaa kasvaessa maltoin odottaa kuusi tuntia ennenkuin soitin päivystävälle eläinlääkärille. Eläinlääkärin kanssa sitten päädyimme vielä jäädä odottamaan muutaman tunnin, koska Gimma oli niin rauhallinen eikä huolestuttavaa vuotoa ollut ilmaantunut. Kolmen tunnin lisäodottamisen jälkeen minulta loppui hermot ja herätin puhelinsoitolla aamuyöstä hätätapauksissa avuksi lupautuneen ystävän. Tarvitsin nimittäin autokuskin, koska kolmen vuorokauden valvomisen jälkeen, en enää itse oikein ollut ajokunnossa. Samalla pystyin rauhassa valvomaan Gimman vointia ajomatkan ajan. Myös kaikki pennut täytyi pakata mukaan, koska ei ollut mitään tietoa kuinka kauan matkassa viipyisimme. Voi vain todeta että "Hädässä ystävä tunnetaan", kiitos Jarna vielä kerran.

Eläinlääkäriasemalle saavuimme vähän jälkeen klo.4. Gimma kiidätettiin ensin röntgeniin, jossa todettiin, että kyllä siellä todellakin vielä yksi pentu oli syntymättä. Pentu oli aivan kohdun perukoilla eikä mitään merkkiäkään, että se olisi sieltä liikkumassa mihinkään. Seuraavaksi ultraan tutkimaan oliko pentu vielä elossa. Helpotuksen ja ilon tunne oli valtava, kun lääkäri totesi pennulla olevan vielä ihan normaali syke. Hoidoksi siis kalsiumia ja oksitosiinia supistusten käynnistämiseksi. Samalla Gimma laitettiin suonensisäiseen nestetiputukseen ja pennut Gimman vatsalle maitoa imemään pistosten vaikutuksen alkamisen odotusajaksi. Gimmalle tuli kesken tiputuksen tietenkin pissahätä ja ohjasin Gimman tiputusletkuineen ja -telineineen patjoilta hieman sivuun. Tyttö totteli kiltisti vaikkakin kummeksuen. kun minä oikein kehotin pissaamaan sisällä lattialle. Kaikkea sitä joutuukin, tuumi Gimma. Pissat tuli ja PLUMPS! Niin tuli pentukin, vauhdilla tumpsahti lattialle :D Iso, reipas ja hyvin eloisa tyttö sieltä vielä tuli, yhdeksän tuntia edellisen pennun syntymän jälkeen. Pentueen isoin pentu sieltä vielä syntyi. Ihana onnentunne! Kaikki kahdeksan pentua reippaina hengissä! Voimme aloittaa Gimman ja pentujen pakkaamisen kotimatkalle puoli kuuden aikaan aamulla.

Väsyneitä mutta onnellisia, niin Gimma kuin minäkin. Synnytys vihdoin ohi ja nyt voimme alkaa nauttia terveestä pentueesta täysin rinnoin. Gimman kohdalla hyvinkin kirjaimellisesti. Maitoa kyllä tulee ja pennut huokailevat onnellisina ja täysin vatsoin pentulaatikossa tälläkin hetkellä. Nyt kun vielä saisi normaaliutettua tämän oman vuorokausirytminsä ja nukuttua hieman univelkaa pois, niin kaikki olisi ihan loistavasti.





P1 "Veli Puolikuu" 425 g
P2 "Iso-K" 390 g
P3 "Töyhtö" 443 g
T1 "Ylläri-Pylläri" (havanna) 404 g
T2 "Lilla" 365 g
T3"Joulukuusi" 383 g 
T4 "Lusikkatyttö" (havanna) 408g
T5 "Kaks-Piste Pirkko" 462 g