keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Tuttivauvoja tekemässä




Jihhuu!
Nyt vähän jännittää, mitä mahdettiin saada aikaiseksi. :D

Gimman kanssa lähdettiin maanantaina 13.10. kosiomatkalle Jyväskylään. Siellä meidät vastaanotti komia ja innokas Edi-poika Saija emäntänsä kera. Se taisi olla rakkautta ensisilmäyksellä, molemminpuolin <3 Gimmalla ja Edillä löytyi yhteinen sävel todella nopeasti. Gimma aluksi hieman flirttaili ja kainosti kiljahteli, kun Edi teki tiedustelevia lähestymisyrityksiä. Mutta kunhan saivat karistettua meidät ihmismammat sopivalle etäisyydelle, niin nopeasti pääsivät itse asiaan. Ihanaa oli seurata kuinka helposti ja luonnollisesti kaikki sujui. Eipä siinä Saijaa tai minua kauheasti apuun tarvittu, kunhan hieman rauhoittelimme irtautumista odotellessa. Tiistaiaamuna kävimme vielä romattisella yhteislenkillä metsälammen rannalla ja nuoripari pääsi uusimaan lemmenvalansa. Kauniissa maisemissa saimme otettua myös muutaman "hääkuvan" nuoresta parista.

Nyt on edessä jännittävät yhdeksän viikkoa. Joulukuun puolessa välissä toivottavasti syntyy kaunis ja terve pentue ihania appevauvoja, kasvattajan unelma. Kun isänä on pehmolelujaan imeskelevä Tutti-Ritari ja emänä samaa hupia harrastava Tutti-Prinsessa, niin odotettavissa on ... Tutti-Vauvoja? :D

Edestakainen pitkä ajomatka Jyväskylään tuntuu itsessä väsymyksenä vielä tänäänkin ja näyttää tuo Gimmakin ottavan enemmän levon kannalta tämän päivän.  Mielenkiintoista tulee olemaan seurata tiineyden kehittymistä. Missä vaiheessa tiedän tiinehtymisen onnistuneen? Aikoinaan Utan pentueen kanssa minulle tuli hyvin aikaisessa vaiheessa itselle tuntemus ja varmuus siitä että Utta on tiineenä. Huomasin Utassa silloin hienoisia muutoksia käytöksessä ja olemuksessa melko pian astutuksen jälkeen. Saas nähdä miten käy Gimman kanssa.

Ilahduttavaa on ollut myös Gimman ja Edin pennuista kiinnostuneiden määrä ja jos voi näin sanoa niin myös laatu :) . Viime aikoina on sähköposti- ja puhelintiedusteluja tullut jo mukava määrä. Meillä on käynyt jo useampi vieras tutustumassa ja ihastumassa tulevaan emään ja ilmeisesti myös minuun kasvattajana (vain tutustumassa, ei ihastumassa ;) ). Ja lisää on tulossa...  Helpottaa kummasti kasvattajan ahdistusta, kun löytää tuleville pennuille jo tässä vaiheessa lupaavan ja hyvän tuntuisia ostajia. Lisää ostajaehdokkaita saa toki vielä ilmoittautua, varauslista on vielä auki :) Pentueen koostahan ei vielä ole mitään tietoa, joten vaikea on sanoa kuinka moneen uuteen kotiin appe-pentu muuttaa helmikuussa. Ollaan yhteyksissä :)




'




perjantai 3. lokakuuta 2014

Valinnan vaikeus

No niin vihdoin ja viimein sain siis päätökseen pitkän, hartaan ja tuskaisenkin mietintäni: 
Kuka Gimmalle sulhaseksi ja milloin pennut?

Maailmahan on uroksia täynnä, mutta ei vaan olekaan helppoa löytää kaikin puolin miellyttävää ja sopivaa sulhasta. No sehän nyt on selvää ettei sitä täydellistä miestä ole olemassakaan, mutta minkä asioiden suhteen siis olen valmis tekemään kompromissejä? Mikä on se ratkaiseva piirre tai ominaisuus? Löytyy uros jossa vaatimukset 1 ja 2 ovat kunnossa, mutta 3 ei olekaan. Sitten on se toinen uros jossa 2 ja 3 kohdillaan, mutta 1 pahasti pielessä. Entäs sitten se kolmas uros, jossa 1 ja 3 miellyttävät, 2 on arvoitus, mutta bonuksena tulisi ominaisuus nro 4? Luonne, terveys, koko, rakenne, sukutaulu, perillisnäyttö, silmät, korvat, hampaat, häntä, väri, saavutukset jne. jne. Loputon suo tuntuu valintojen moninaisuus olevan. Lottovoittohan se olisi jos kaikki numerot täsmäisi. On siis tyydyttävä hieman pienempään "voittoon", muutama numero oikein ja lisänumero, olisi jo hyvä saavutus. Ja loppujen lopuksi on kuitenkin täyttä arpapeliä, mitkä geenit näistä kahdesta yhteenvalitusta koirasta kohtaavat ja yhdistyvät uuden elämän syntymän ihmeessä. 1+1 kun harvoin on =2.

Gimman sulhasen haku alkoi jo vuosi sitten syksyllä. Lukemattomat ovat ne tunnit, joita olen viettänyt netin ihmeellisessä maailmassa tutkien ja hakien. Aluksi katselin paljon myös ulkomaiden tarjontaa, mutta sieltä uroksen löytäminen vasta hankalaa onkin. Puuttuvat terveystiedot, sukutaulut tai edustavien valokuvien puuttuminen tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Voi kunpa Kennelliiton jalostustietojärjestelmän kaltainen tietopankki olisi maailmanlaajuinen. Oma elämäntilanteeni muuttui kuitenkin työttömäksi jäämisen myötä sellaiseksi, että jouduin luopumaan ulkomaalaisen uroksen valinnasta. Työttömyyspäivärahoilla kun ei paljon reissailla maailmalla.

Suomen tarjontaa siis kartoittamaan jalostusurosten osalta. Appethan ovat edelleen rotuna pieni Suomessa, mutta jalostuskelpoisten urosten määrä se vasta pieni onkin. Suosikkilistani kärkeen valikoitui heti aluksi kaksi urosta, joiden välillä sitten olikin vaikea tehdä päätöstä. A vai B? Sitä pohdin sitten seuraavat kuukaudet ja siinä välissä päätin jopa lykätä koko pentueen tekemistä. Alunperinhän Gimman ensimmäinen pentue oli suunnitteilla jo viime kesäksi. Monista syistä sekä omaan elämäntilanteeseen liittyvistä, resurssipulasta ja aikataulun sopimattomuudesta että uroksen valinnan vaikeudesta johtuen päätin siis luopua pentueen alulle panosta. Kesän lopussa aloin uusin voimin miettiä, josko talvipentueen kuitenkin uskaltaisi laittaa maailmaan tulemaan. Ajatukset siis takaisin niihin poikiin. Paluu vanhaan kysymykseen: A vai B? En pysty päättämään, joten miten olisi vaihtoehto C? No kukas se sitten olisi vaihtoehto C? C löytyikin ja olin oikein tyytyväinen valintaani, kunnes...  Pari terveystulosta puuttui vielä koiran tiedoista ja omistaja lupasi viedä pojan vielä näihin lisätutkimuksiin. Tuloksena olikin iso pettymys, polvet eivät olleetkaan sitä mitä toivoin ja maa katosi taas jalkojeni alta. Tässä vaiheessa teki mieleni heittää hanskat tiskiin ja unohtaa koko kasvatustyö. Parin päivän sisällä toivuin pettymyksestä ja sallin itseni ajatella taas pentuja. Kumpi poika siis isäksi A vai B. Olin taas uudestaan melkein lähtöpisteessä. Nyt päätin luottaa kuitenkin intuitiooni ja valintani on siten tavallaan helppo eli  herra A. :)

Minulla on siis nyt kunnia ja ilo esitellä Herra A, Alppikellon Imago, kutsumanimeltään Edi. Edi on omistajansa Saijan kuvauksen mukaan herrasmiesmäinen nallekarhu ja varsinainen mammanpoika. Itse olen aina pitänyt Edin vahvasta olemuksesta ja tasaisesta luonteesta. Edi on hyvin monipuolinen harrastuskaveri. TOKOn, Agilityn ja Rallitokon lisäksi Edi on suorittanut palveluskoirien BH-kokeen ja aloitellut myös hakuharrastusta. Koiranäyttelyissä Edi on myös edustanut hienosti ja tuloksena on suomen, ruotsin ja viron muotovalioiden lisäksi kansainvälinen muotovaliotitteli.

Olen oikein tyytyväinen ja onnellinen sulhasvalinnastani. Todella hyvillä mielin nyt odottelen vaan Gimman juoksujen alkua että päästään lähtemään treffeille Edin luo. <3



keskiviikko 1. lokakuuta 2014

Blogi avattu 1.10.2014

Heippa vaan!

Vihdoinkin sain aikaiseksi aloittaa oman blogin pidon. Pitkään tämä onkin ollut suunnitelmissa, mutta kun en mikään tietokonenero ole, niin ottaa aina aikansa että uskaltaa alkaa väkertää jotain tällaista. Kotisivujeni muistikapasiteetti alkaa olla loppuunkäytetty, joten jostain piti saada lisätilaa, missä kertoa koiralauman omistajan uusimmista edesottamuksista. 

Tässä blogissa tulen enimmäkseen kertomaan elämästäni koirieni kanssa. Lähitulevaisuudessa blogini tulee täyttymään Gimman pentuesuunnitelmista ja niiden eteenpäin menemisestä. Toivottavasti saan loppuvuodesta lisäillä tänne ihania uutisia vastasyntyneistä appepennuista ja "saastuttaa" nettiä pentukuvilla ja videoilla. Laitan ihan piakkoin tänne lisää tietoa ja kertomusta pentusuunnitelmistani. Malttakaa hetki vielä. :)

Tervetuloa siis kaikki seuraamaan elämäämme, sen iloja ja suruja.