No niin vihdoin ja viimein sain siis päätökseen pitkän, hartaan ja tuskaisenkin mietintäni:
Kuka Gimmalle sulhaseksi ja milloin pennut?
Maailmahan on uroksia täynnä, mutta ei vaan olekaan helppoa löytää kaikin puolin miellyttävää ja sopivaa sulhasta. No sehän nyt on selvää ettei sitä täydellistä miestä ole olemassakaan, mutta minkä asioiden suhteen siis olen valmis tekemään kompromissejä? Mikä on se ratkaiseva piirre tai ominaisuus? Löytyy uros jossa vaatimukset 1 ja 2 ovat kunnossa, mutta 3 ei olekaan. Sitten on se toinen uros jossa 2 ja 3 kohdillaan, mutta 1 pahasti pielessä. Entäs sitten se kolmas uros, jossa 1 ja 3 miellyttävät, 2 on arvoitus, mutta bonuksena tulisi ominaisuus nro 4? Luonne, terveys, koko, rakenne, sukutaulu, perillisnäyttö, silmät, korvat, hampaat, häntä, väri, saavutukset jne. jne. Loputon suo tuntuu valintojen moninaisuus olevan. Lottovoittohan se olisi jos kaikki numerot täsmäisi. On siis tyydyttävä hieman pienempään "voittoon", muutama numero oikein ja lisänumero, olisi jo hyvä saavutus. Ja loppujen lopuksi on kuitenkin täyttä arpapeliä, mitkä geenit näistä kahdesta yhteenvalitusta koirasta kohtaavat ja yhdistyvät uuden elämän syntymän ihmeessä. 1+1 kun harvoin on =2.
Gimman sulhasen haku alkoi jo vuosi sitten syksyllä. Lukemattomat ovat ne tunnit, joita olen viettänyt netin ihmeellisessä maailmassa tutkien ja hakien. Aluksi katselin paljon myös ulkomaiden tarjontaa, mutta sieltä uroksen löytäminen vasta hankalaa onkin. Puuttuvat terveystiedot, sukutaulut tai edustavien valokuvien puuttuminen tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Voi kunpa Kennelliiton jalostustietojärjestelmän kaltainen tietopankki olisi maailmanlaajuinen. Oma elämäntilanteeni muuttui kuitenkin työttömäksi jäämisen myötä sellaiseksi, että jouduin luopumaan ulkomaalaisen uroksen valinnasta. Työttömyyspäivärahoilla kun ei paljon reissailla maailmalla.
Suomen tarjontaa siis kartoittamaan jalostusurosten osalta. Appethan ovat edelleen rotuna pieni Suomessa, mutta jalostuskelpoisten urosten määrä se vasta pieni onkin. Suosikkilistani kärkeen valikoitui heti aluksi kaksi urosta, joiden välillä sitten olikin vaikea tehdä päätöstä. A vai B? Sitä pohdin sitten seuraavat kuukaudet ja siinä välissä päätin jopa lykätä koko pentueen tekemistä. Alunperinhän Gimman ensimmäinen pentue oli suunnitteilla jo viime kesäksi. Monista syistä sekä omaan elämäntilanteeseen liittyvistä, resurssipulasta ja aikataulun sopimattomuudesta että uroksen valinnan vaikeudesta johtuen päätin siis luopua pentueen alulle panosta. Kesän lopussa aloin uusin voimin miettiä, josko talvipentueen kuitenkin uskaltaisi laittaa maailmaan tulemaan. Ajatukset siis takaisin niihin poikiin. Paluu vanhaan kysymykseen: A vai B? En pysty päättämään, joten miten olisi vaihtoehto C? No kukas se sitten olisi vaihtoehto C? C löytyikin ja olin oikein tyytyväinen valintaani, kunnes... Pari terveystulosta puuttui vielä koiran tiedoista ja omistaja lupasi viedä pojan vielä näihin lisätutkimuksiin. Tuloksena olikin iso pettymys, polvet eivät olleetkaan sitä mitä toivoin ja maa katosi taas jalkojeni alta. Tässä vaiheessa teki mieleni heittää hanskat tiskiin ja unohtaa koko kasvatustyö. Parin päivän sisällä toivuin pettymyksestä ja sallin itseni ajatella taas pentuja. Kumpi poika siis isäksi A vai B. Olin taas uudestaan melkein lähtöpisteessä. Nyt päätin luottaa kuitenkin intuitiooni ja valintani on siten tavallaan helppo eli herra A. :)
Minulla on siis nyt kunnia ja ilo esitellä Herra A, Alppikellon Imago, kutsumanimeltään Edi. Edi on omistajansa Saijan kuvauksen mukaan herrasmiesmäinen nallekarhu ja varsinainen mammanpoika. Itse olen aina pitänyt Edin vahvasta olemuksesta ja tasaisesta luonteesta. Edi on hyvin monipuolinen harrastuskaveri. TOKOn, Agilityn ja Rallitokon lisäksi Edi on suorittanut palveluskoirien BH-kokeen ja aloitellut myös hakuharrastusta. Koiranäyttelyissä Edi on myös edustanut hienosti ja tuloksena on suomen, ruotsin ja viron muotovalioiden lisäksi kansainvälinen muotovaliotitteli.
Olen oikein tyytyväinen ja onnellinen sulhasvalinnastani. Todella hyvillä mielin nyt odottelen vaan Gimman juoksujen alkua että päästään lähtemään treffeille Edin luo. <3
Gimman sulhasen haku alkoi jo vuosi sitten syksyllä. Lukemattomat ovat ne tunnit, joita olen viettänyt netin ihmeellisessä maailmassa tutkien ja hakien. Aluksi katselin paljon myös ulkomaiden tarjontaa, mutta sieltä uroksen löytäminen vasta hankalaa onkin. Puuttuvat terveystiedot, sukutaulut tai edustavien valokuvien puuttuminen tuntui olevan enemmän sääntö kuin poikkeus. Voi kunpa Kennelliiton jalostustietojärjestelmän kaltainen tietopankki olisi maailmanlaajuinen. Oma elämäntilanteeni muuttui kuitenkin työttömäksi jäämisen myötä sellaiseksi, että jouduin luopumaan ulkomaalaisen uroksen valinnasta. Työttömyyspäivärahoilla kun ei paljon reissailla maailmalla.
Suomen tarjontaa siis kartoittamaan jalostusurosten osalta. Appethan ovat edelleen rotuna pieni Suomessa, mutta jalostuskelpoisten urosten määrä se vasta pieni onkin. Suosikkilistani kärkeen valikoitui heti aluksi kaksi urosta, joiden välillä sitten olikin vaikea tehdä päätöstä. A vai B? Sitä pohdin sitten seuraavat kuukaudet ja siinä välissä päätin jopa lykätä koko pentueen tekemistä. Alunperinhän Gimman ensimmäinen pentue oli suunnitteilla jo viime kesäksi. Monista syistä sekä omaan elämäntilanteeseen liittyvistä, resurssipulasta ja aikataulun sopimattomuudesta että uroksen valinnan vaikeudesta johtuen päätin siis luopua pentueen alulle panosta. Kesän lopussa aloin uusin voimin miettiä, josko talvipentueen kuitenkin uskaltaisi laittaa maailmaan tulemaan. Ajatukset siis takaisin niihin poikiin. Paluu vanhaan kysymykseen: A vai B? En pysty päättämään, joten miten olisi vaihtoehto C? No kukas se sitten olisi vaihtoehto C? C löytyikin ja olin oikein tyytyväinen valintaani, kunnes... Pari terveystulosta puuttui vielä koiran tiedoista ja omistaja lupasi viedä pojan vielä näihin lisätutkimuksiin. Tuloksena olikin iso pettymys, polvet eivät olleetkaan sitä mitä toivoin ja maa katosi taas jalkojeni alta. Tässä vaiheessa teki mieleni heittää hanskat tiskiin ja unohtaa koko kasvatustyö. Parin päivän sisällä toivuin pettymyksestä ja sallin itseni ajatella taas pentuja. Kumpi poika siis isäksi A vai B. Olin taas uudestaan melkein lähtöpisteessä. Nyt päätin luottaa kuitenkin intuitiooni ja valintani on siten tavallaan helppo eli herra A. :)
Minulla on siis nyt kunnia ja ilo esitellä Herra A, Alppikellon Imago, kutsumanimeltään Edi. Edi on omistajansa Saijan kuvauksen mukaan herrasmiesmäinen nallekarhu ja varsinainen mammanpoika. Itse olen aina pitänyt Edin vahvasta olemuksesta ja tasaisesta luonteesta. Edi on hyvin monipuolinen harrastuskaveri. TOKOn, Agilityn ja Rallitokon lisäksi Edi on suorittanut palveluskoirien BH-kokeen ja aloitellut myös hakuharrastusta. Koiranäyttelyissä Edi on myös edustanut hienosti ja tuloksena on suomen, ruotsin ja viron muotovalioiden lisäksi kansainvälinen muotovaliotitteli.
Olen oikein tyytyväinen ja onnellinen sulhasvalinnastani. Todella hyvillä mielin nyt odottelen vaan Gimman juoksujen alkua että päästään lähtemään treffeille Edin luo. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti