perjantai 18. maaliskuuta 2016

Kiirettä on pitänyt

Kauheaa vauhtia on tämä lopputalvi/alkukevät mennyt. Ei ole paljon ehtinyt ajatellakaan blogin kirjoittamista. Viime kirjoituksen jälkeen onkin tapahtunut isoja asioita ja tärkeitä päätöksiä tehty.

Hassua, onnellista, outoa ja repivääkin oli, miten helmikuun alussa samanaikaisesti avautui ovia useampaan suuntaan, kun ensin on kolme vuotta yrittänyt vaikka mihin, mutta jäänyt aina oven ulkopuolelle. Jouduin vaikean valinnan eteen, kun samanaikaisesti olisin päässyt kahteen eri koulutukseen ja kolmantena vaihtoehtona oli vielä tarjottu kesätyöpaikkaa. Pari päivää meni tuskallisissa juupas/eipäs tunnelmissa, mutta lopulta sain päätöksen tehtyä. Ja samantien, kun olin sen tehnyt, alkoi tuskailu siitä, teinköhän nyt varmasti oikean päätöksen. Onneksi valitsemani koulutus alkoikin heti ja tuskailu jäi taakse eli tällä nyt mennään. Niin onnellisesti siis kävi, että minusta sitten tuli taloushallinnon opiskelija loppuvuoden ajaksi. :D Ja kun tämän myötä aukesi mahdollisuus, niin taidanpa siinä sivussa hankkia itselleni merkonomin paperit näyttötutkintona. Kyllä mä oikean valinnan tein! Hyvältä tuntuu nyt opiskella ja alakin taitaa olla ihan oikea. Kiirettä on pitänyt ja paljon saa tehdä kotiläksyjä. Mutta hyvältä tuntuu silti ja motivaatiota riittää. Mulla on semmoinen positiivinen tytinä, että tästä seuraa vielä jotain hyvää.

Niin ja sen kesätyöpaikkatarjouksenkin mä pystyn hyödyntämään mun opiskeluihin kuuluvana pakollisen työharjoitteluna. Ilmainen harjoittelupaikka oli löydettävä, mutta mäpä sainkin palkallisen paikan! Kolmesta vaihtoehdosta toteutuu siis peräti kaksi! Juuri olin viime viikolla haastattelussa ja siellä varmistui, että mä tosiaan sain työpaikan kesänajaksi Almaco Group Oy:ssä ostoreskontran hoitajana. Kansainvälisiä ja merellisiä tuulia laivateollisuusyhtiössä tiedossa siis.

Pentusuunnitelmat nyt sitten siirtyivät opiskelujen myötä vähintään vuodella eteenpäin. Toisaalta se oli helpotus, koska aikataulu olisi niiden suhteen ollut hieman liian stressaava. Nyt saan ajan kanssa mietiskellä sitä tulevan pentueen isää ja Gimman L-pentuja ehditään rauhassa terveystutkituttaa. Ensimmäinen pentu, Tailtiimin Lahjakas Laila eli Mila, ehtikin jo käydä lonkkakuvissa hieman yllättäen. Mila kun joutui rikkoutuneen hampaan vuoksi röntgeniin, niin samalla tuli kuvattua lonkatkin. Ja loistava tulos tulikin! Milan lonkat on A/A! Lumi on menossa kahden siskonsa kanssa tutkimuksiin lähitulevaisuudessa, joten jännitys kasvaa. Toivoa vaan voi yhtä hyviä tuloksia kuin Milalla kaikille muillekin. Itse olen varmaan vielä hermoromahduksen partaalla ennen tutkimuksia jännityksen vuoksi.

Yhdistyksen johtokunta- ja jalostustoimikunta-asiat ovat myös pitäneet minua kiireisenä alkuvuoden ajan. Tähän kahteen ja puoleen kuukauteen mahtuu jo monta kokousta sekä lukematon määrä puhelisoittoja, sähköposteja ja muita viestejä. Jalostustoimikunta on pistänyt monta asiaa alulle ja suunnitelmia riittää loppuvuodelle. Helmikuussa oli jo järjestämämme appenzellien tuomarikolleegio. Opettavaisen ja raskaankin illan aikana pätevöityi kolme uutta tuomaria rodullemme. Helmikuun alussa osallistuin myös Koiraexpo-tapahtumaan Vantaalla. Kolme luentoa sisältävä päivä oli paljon ajatuksia herättävä. Luennoista erityisen paljon antoi Kanadalaisen Brenda Bonnettin, Dog Breed Profiles-luento. Tämä englanninkielinen luento todella pisti ajattelemaan koirien jalostuksen painopisteitä ja pistämään asioita tärkeysjärjestykseen sekä oikeaan mittakaavaan. Mielenkiintoinen päivä kaikkinensa ja mahtavan hyvää ruokaa :)


Lumi <3

Pipsa <3

Gimma <3

Mun "ruskuaiset" <3
Lumi ja Tami



torstai 21. tammikuuta 2016

Vuosi takana, uusi edessä

Näin vuoden ensimmäisen kuukauden aikana tulee aina mietittyä menneitä ja suunniteltua uutta.

Vuotta 2015 miettiessäni mieleeni nousee vahvasti kiitollisuus ja ilo, siitä miten hyvät perheet löysin Gimman ja Edin L-pennuille. Ensimmäinen vuosi pentujen kanssa on mennyt ilman suuria ongelmia. Pentujen omistajat ovat olleet ilahduttavan paljon minuun yhteyksissä niin iloissa kuin suruissakin ja he ovat touhunneet pentujen kanssa aktiivisesti monissa eri harrastuksissa. Silloin, kun pennuille perheitä valitsin, kukaan ei oikein ollut koiranäyttelyistä kiinnostunut, mutta niin vaan kävi että kahdeksasta pennusta jo kuusi on tehnyt näyttelydebyyttinsä. Toivottavasti kaikki eivät pelästyneet tai lannistuneet ensimmäisestä kerrasta vaan harrastus edes jollain jatkuu vielä tulevissakin näyttelyissä.

Lumi ehti käydä neljässä näyttelyssä syksyn ja alkutalven aikana. Vielä ei menestys ollut päätä huimaavaa, kun tuo tyttö tuntuu olevan sellaista hitaasti kypsyvää sorttia. Tällä hetkellä pikkutytössä on vielä paljon kehittymisen varaa, mutta onneksi kehitystä koko ajan tapahtuukin. Rumasta ankanpojasta kasvaa vielä joutsen. :) Lumi vaihtoi vihdoin marras-joulukuun aikana pentuturkkinsa aikuisen karvaan ja samalla koko tytön väri muuttui punaruskeasta oikeanlaiseksi havannanruskeaksi. Karvanlähdön aikana Lumi sai uuden lempinimen "Loimulohi", kun hetkittäin karva oli niin monen kirjavaa, että ihan kauhistutti mikä siitä oikein tulee. Enpä muista noilla mustilla koirilla olleen ikinä niin totaalista karvanmuutosta kuin tuolla havannatytöllä oli, kun sekä turkin väri että rakenne muuttuivat täydellisesti.

Paljon olen miettinyt myös sitä, miten paljon internet on muuttanut koirankasvatusta. Ensimmäiset Tailtiimin pennut syntyivät tosiaan vuonna 1997. Silloin ei internettiä vielä ollut käytössä, ei sähköpostia, ei facebookia, kotisivuista tietenkään puhumattakaan. Ensimmäisen kännykkäni (Ericsson) olin silloin juuri hankkinut, lähes pakotettuna. Se kun oli kuulemma yrittäjän perustarvike. Inhosin ajatusta, että olin koko ajan tavoitettavissa, ja täytyy myöntää etten siitä ajatuksesta vielä nykyäänkään kauheasti pidä. Pennut myytiin silloin lehti-ilmoituksilla ja kauppojen ilmoitustauluilla.

Uutta haastetta elämääni tuo vuoden 2016 alusta Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry:n johtokunnan ja appenzellinpaimenkoirien jalostustoimikunnan jäsenyys. Näihin luottamustehtäviin tulin valituksi yhdistyksen syyskokouksessa marraskuussa 2015. Tätä kirjoittaessa ensimmäinen johtokunnan kokous on jo takana ja lisää vastuuta jaettu ja vastaanotettu. Jalostustoimikunnan ensimmäinen kokous on parin päivän päästä, mutta silläkin saralla työt on jo aloitettu.

Mennyt vuosi ei valitettavasti kuitenkaan tuonut kaipaamaani muutosta arkielämääni eli työttömyyteni jatkuu aina vaan. Työnhakuni tietenkin jatkuu koko ajan aktiivisena ja työpaikan saaminen mahdollisimman pian on edelleen päätavoitteeni. Mutta koska se ei tunnu onnistuvan, on kehitettävä muita vaihtoehtoisia suunnitelmia. Syksyllä osallistuinkin jo 6 viikon toimistoalan koulutukseen ja sitä kautta virisi suunnitelmia mahdollisesti uuden uran käynnistämiseen taloushallinnon alalla. Tätä kirjoittaessa odottelen tietoa pääsystä jatkamaan opintojani. Seuraavat kaksi viikkoa kuluu vielä jännittäessä ja postia odotellessa.

Samalla, kun selviää minun jatko-opiskelun kohtalo, selviää myös luultavammin Gimman seuraavien pentujen ajankohta. Menneenä vuonna olen paljon miettinyt sitä, jaksanko enää koskaan pennuttamisen rumbaan lähteä. Sen verran koville ja jopa oman terveyden päälle otti nuo edelliset ettei päätös ole helppo. Nyt olen kuitenkin antanut ajatuksen uusista pennuista hiipiä pikkuhiljaa mieleeni ja suunnitelmat orastavat jo. Aikataulu vaan tuottaa jännitystä ja monta asiaa pitäisi saada pienen ajan sisällä selville, jotta voisin lopullisen ratkaisun tehdä. L-pentujen terveystutkimukset alkaisivat olla ajankohtaisia, ja ennenkuin voin Gimmalla uusia pentuja teettää, haluaisin tietää edellisien tuloksia. Ja sitten se tulevien pentujen isän valinta, joka viimeksikin oli niin tuskastuttavan vaikeaa, huoh :( Lisäksi tällä kertaa olisi mukavaa saada hoitaa kesäpentuja, jotka saisivat nauttia yllinkyllin ulkona pihalla olosta, mutta kun ne Gimman seuraavat juoksut lähestyvät jo huimaa vauhtia. Aikataulu käy kireäksi, saas nähdä miten käy. :) Ei ole helppoja nämä kasvattajan päätökset, ei.

Minä ja mun lauma

Mun lauma <3

keskiviikko 20. tammikuuta 2016

Turku KV 17.6.2016

Lumi käväisi Turun näyttelyssä.
Tuomarina oli Satu Ylä-Mononen

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä purenta. Oikeanmallinen, mutta vielä kovasti kehityksen kesken oleva pää. Karvattomat silmäluomet. Hyvä luusto. Riittävä eturinta. Erinomainen häntä. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Hyvä suklaanruskea väri."

Tällä arvostelulla irtosi
JUN ERI JUK2 SA PN3 VARASERTI