torstai 21. tammikuuta 2016

Vuosi takana, uusi edessä

Näin vuoden ensimmäisen kuukauden aikana tulee aina mietittyä menneitä ja suunniteltua uutta.

Vuotta 2015 miettiessäni mieleeni nousee vahvasti kiitollisuus ja ilo, siitä miten hyvät perheet löysin Gimman ja Edin L-pennuille. Ensimmäinen vuosi pentujen kanssa on mennyt ilman suuria ongelmia. Pentujen omistajat ovat olleet ilahduttavan paljon minuun yhteyksissä niin iloissa kuin suruissakin ja he ovat touhunneet pentujen kanssa aktiivisesti monissa eri harrastuksissa. Silloin, kun pennuille perheitä valitsin, kukaan ei oikein ollut koiranäyttelyistä kiinnostunut, mutta niin vaan kävi että kahdeksasta pennusta jo kuusi on tehnyt näyttelydebyyttinsä. Toivottavasti kaikki eivät pelästyneet tai lannistuneet ensimmäisestä kerrasta vaan harrastus edes jollain jatkuu vielä tulevissakin näyttelyissä.

Lumi ehti käydä neljässä näyttelyssä syksyn ja alkutalven aikana. Vielä ei menestys ollut päätä huimaavaa, kun tuo tyttö tuntuu olevan sellaista hitaasti kypsyvää sorttia. Tällä hetkellä pikkutytössä on vielä paljon kehittymisen varaa, mutta onneksi kehitystä koko ajan tapahtuukin. Rumasta ankanpojasta kasvaa vielä joutsen. :) Lumi vaihtoi vihdoin marras-joulukuun aikana pentuturkkinsa aikuisen karvaan ja samalla koko tytön väri muuttui punaruskeasta oikeanlaiseksi havannanruskeaksi. Karvanlähdön aikana Lumi sai uuden lempinimen "Loimulohi", kun hetkittäin karva oli niin monen kirjavaa, että ihan kauhistutti mikä siitä oikein tulee. Enpä muista noilla mustilla koirilla olleen ikinä niin totaalista karvanmuutosta kuin tuolla havannatytöllä oli, kun sekä turkin väri että rakenne muuttuivat täydellisesti.

Paljon olen miettinyt myös sitä, miten paljon internet on muuttanut koirankasvatusta. Ensimmäiset Tailtiimin pennut syntyivät tosiaan vuonna 1997. Silloin ei internettiä vielä ollut käytössä, ei sähköpostia, ei facebookia, kotisivuista tietenkään puhumattakaan. Ensimmäisen kännykkäni (Ericsson) olin silloin juuri hankkinut, lähes pakotettuna. Se kun oli kuulemma yrittäjän perustarvike. Inhosin ajatusta, että olin koko ajan tavoitettavissa, ja täytyy myöntää etten siitä ajatuksesta vielä nykyäänkään kauheasti pidä. Pennut myytiin silloin lehti-ilmoituksilla ja kauppojen ilmoitustauluilla.

Uutta haastetta elämääni tuo vuoden 2016 alusta Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry:n johtokunnan ja appenzellinpaimenkoirien jalostustoimikunnan jäsenyys. Näihin luottamustehtäviin tulin valituksi yhdistyksen syyskokouksessa marraskuussa 2015. Tätä kirjoittaessa ensimmäinen johtokunnan kokous on jo takana ja lisää vastuuta jaettu ja vastaanotettu. Jalostustoimikunnan ensimmäinen kokous on parin päivän päästä, mutta silläkin saralla työt on jo aloitettu.

Mennyt vuosi ei valitettavasti kuitenkaan tuonut kaipaamaani muutosta arkielämääni eli työttömyyteni jatkuu aina vaan. Työnhakuni tietenkin jatkuu koko ajan aktiivisena ja työpaikan saaminen mahdollisimman pian on edelleen päätavoitteeni. Mutta koska se ei tunnu onnistuvan, on kehitettävä muita vaihtoehtoisia suunnitelmia. Syksyllä osallistuinkin jo 6 viikon toimistoalan koulutukseen ja sitä kautta virisi suunnitelmia mahdollisesti uuden uran käynnistämiseen taloushallinnon alalla. Tätä kirjoittaessa odottelen tietoa pääsystä jatkamaan opintojani. Seuraavat kaksi viikkoa kuluu vielä jännittäessä ja postia odotellessa.

Samalla, kun selviää minun jatko-opiskelun kohtalo, selviää myös luultavammin Gimman seuraavien pentujen ajankohta. Menneenä vuonna olen paljon miettinyt sitä, jaksanko enää koskaan pennuttamisen rumbaan lähteä. Sen verran koville ja jopa oman terveyden päälle otti nuo edelliset ettei päätös ole helppo. Nyt olen kuitenkin antanut ajatuksen uusista pennuista hiipiä pikkuhiljaa mieleeni ja suunnitelmat orastavat jo. Aikataulu vaan tuottaa jännitystä ja monta asiaa pitäisi saada pienen ajan sisällä selville, jotta voisin lopullisen ratkaisun tehdä. L-pentujen terveystutkimukset alkaisivat olla ajankohtaisia, ja ennenkuin voin Gimmalla uusia pentuja teettää, haluaisin tietää edellisien tuloksia. Ja sitten se tulevien pentujen isän valinta, joka viimeksikin oli niin tuskastuttavan vaikeaa, huoh :( Lisäksi tällä kertaa olisi mukavaa saada hoitaa kesäpentuja, jotka saisivat nauttia yllinkyllin ulkona pihalla olosta, mutta kun ne Gimman seuraavat juoksut lähestyvät jo huimaa vauhtia. Aikataulu käy kireäksi, saas nähdä miten käy. :) Ei ole helppoja nämä kasvattajan päätökset, ei.

Minä ja mun lauma

Mun lauma <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti