Tailtiimi bloggaa: Tuhinaa, vikinää ja maiskutusta

No lähtihän se synnytys sitten viimein käyntiin. Vai voiko sanoa viimein, kun vuorokautta ennen laskettua aikaa syntyivät. Mutta Gimman avautumisvaihe oli niiin pitkä, että kun ensimmäinen pentu viimein pungersi ulos huokaisin helpotuksesta.

Ja minkä ylläri-pyllärin se ensimmäinen tarjosikaan! Katsoin hieman ihmeissäni pentua sen synnyttyä, kun oli niin kumman värinen? Sitten yhtäkkiä tajusin että tämähän on ruskea eikä musta! Olinhan toki tiennyt että teoreettinen mahdollisuus havannanvärisiin pentuihin on tässä yhdistelmässä olemassa, mutta silti pidin todennäköisyyttä aika pienenä. Edin emähän on havanna, joten Edin tiesin melko varmasti havannageeniä kantavan. Mutta Gimmasta en ollut ollenkaan niin varma. Gimman suvussakin on tiedossa olevan ruskean kantajia, mutta ei ihan läheisissä sukulaisissa. Iloinen yllätys siis! Ja syntyihän niitä myöhemmin vielä toinenkin havannatyttö.

Pienin tauon jälkeen seuraavat kolme pentua syntyivätkin sitten pikavauhdilla kuin liukuhihnalta. Kolme pentua tunnin sisällä! Siinä meinasi tulla kiire Gimmalla puhdistaa ja kuivata pentuja ja minä pääsin hieman auttamaan Gimmaa tämän "ruuhkajonon" purkamisessa. Gimma katseli ihmeissään takapuoltaan ja jatkuvasti ilmestyviä uusia pentuja kuin miettien: mistä näitä oikein sataa. Hienosti Gimma kyllä hoiti heti luonnostaan omat hommansa, kalvojen poistot, napanuoran katkaisemiset ja pentujen kuivaksi nuolemiset. Imetys lähti myös heti käyntiin.

Näiden neljän synnyttyä tahti sitten alkoikin rauhoittua mukavaksi. Uusi pentu aina puolentoista tunnin välein, tämä oli hyvä tahti. Voi miten helposti tämä käykään, ehdin jo ajatella. Ei olisi pitänyt. Viimeinen pentu antoikin sitten odottaa itseään. Tässä vaiheessa totesin, että olipa hyvä että tuli käytyä siellä röntgenissä, ja tiesin että yksi oli vielä tulematta. Muuten olisin varmasti jo ajatellut synnytyksen olleen ohi, koska Gimma rauhoittui täysin hoitamaan pentuja eikä enää antanut merkkiäkään siitä pentuja olisi vielä tulossa. Jos en olisi tiennyt vielä yhdestä pennusta etukäteen, niin mitenköhän sen olisi mahtanut käydäkään.

Huolen viimeisestä pikkuisesta pikkuhiljaa kasvaessa maltoin odottaa kuusi tuntia ennenkuin soitin päivystävälle eläinlääkärille. Eläinlääkärin kanssa sitten päädyimme vielä jäädä odottamaan muutaman tunnin, koska Gimma oli niin rauhallinen eikä huolestuttavaa vuotoa ollut ilmaantunut. Kolmen tunnin lisäodottamisen jälkeen minulta loppui hermot ja herätin puhelinsoitolla aamuyöstä hätätapauksissa avuksi lupautuneen ystävän. Tarvitsin nimittäin autokuskin, koska kolmen vuorokauden valvomisen jälkeen, en enää itse oikein ollut ajokunnossa. Samalla pystyin rauhassa valvomaan Gimman vointia ajomatkan ajan. Myös kaikki pennut täytyi pakata mukaan, koska ei ollut mitään tietoa kuinka kauan matkassa viipyisimme. Voi vain todeta että "Hädässä ystävä tunnetaan", kiitos Jarna vielä kerran.

Eläinlääkäriasemalle saavuimme vähän jälkeen klo.4. Gimma kiidätettiin ensin röntgeniin, jossa todettiin, että kyllä siellä todellakin vielä yksi pentu oli syntymättä. Pentu oli aivan kohdun perukoilla eikä mitään merkkiäkään, että se olisi sieltä liikkumassa mihinkään. Seuraavaksi ultraan tutkimaan oliko pentu vielä elossa. Helpotuksen ja ilon tunne oli valtava, kun lääkäri totesi pennulla olevan vielä ihan normaali syke. Hoidoksi siis kalsiumia ja oksitosiinia supistusten käynnistämiseksi. Samalla Gimma laitettiin suonensisäiseen nestetiputukseen ja pennut Gimman vatsalle maitoa imemään pistosten vaikutuksen alkamisen odotusajaksi. Gimmalle tuli kesken tiputuksen tietenkin pissahätä ja ohjasin Gimman tiputusletkuineen ja -telineineen patjoilta hieman sivuun. Tyttö totteli kiltisti vaikkakin kummeksuen. kun minä oikein kehotin pissaamaan sisällä lattialle. Kaikkea sitä joutuukin, tuumi Gimma. Pissat tuli ja PLUMPS! Niin tuli pentukin, vauhdilla tumpsahti lattialle :D Iso, reipas ja hyvin eloisa tyttö sieltä vielä tuli, yhdeksän tuntia edellisen pennun syntymän jälkeen. Pentueen isoin pentu sieltä vielä syntyi. Ihana onnentunne! Kaikki kahdeksan pentua reippaina hengissä! Voimme aloittaa Gimman ja pentujen pakkaamisen kotimatkalle puoli kuuden aikaan aamulla.

Väsyneitä mutta onnellisia, niin Gimma kuin minäkin. Synnytys vihdoin ohi ja nyt voimme alkaa nauttia terveestä pentueesta täysin rinnoin. Gimman kohdalla hyvinkin kirjaimellisesti. Maitoa kyllä tulee ja pennut huokailevat onnellisina ja täysin vatsoin pentulaatikossa tälläkin hetkellä. Nyt kun vielä saisi normaaliutettua tämän oman vuorokausirytminsä ja nukuttua hieman univelkaa pois, niin kaikki olisi ihan loistavasti.