 |
| Mul o niimpal lelui |
Pennuilla on hurja kasvuvauhti päällä ja ruokahalu on suorastaan pohjaton. Gimma kyllä imettää edelleen, mutta lisäravinnon tarve kasvaa selkeästi koko ajan. Kuivamuonasta pehmitetty velli ja raaka jauheliha katoavat kahdeksaan kitaan mahtavalla vauhdilla.
Vierailijoiden määrä on parin viime viikon aikana ollut melkoinen. Hienosti ovat Gimma ja pennut kuitenkin selvinneet tästäkin haasteesta. Gimmaan on tullut tiineyden ja pentujen myötä lisää "vahtikoiraa" eli kaikki vieraat saavat nykyään appeille niin tyypillisen äänekkään tervetulotoivotuksen. Gimmahan ei aikaisemmin Pipsan tavoin haukkunut ketään meille kotiin tulleita vieraita vaan toivotti kaikki tuntemattomatkin iloisesti tervetulleiksi. Nyt kuitenkin omia pentuja täytyy vähän puolustaa ja kertoa tulijoille että äiskä-koira on kyllä valppaana. Sitten kun vieraat ovat haukuista huolimatta tulleet sisään, Gimma kyllä esittelee pentujaan ylpeänä ja antaa kaikkien niitä vapaasti ihastella ja pallutella.
Pentulaatikko ei enää todellakaan riitä peuhutilana pennuille ja niinpä koko entinen työhuoneeni on nyt pentujen valtaama painitanner. Kohta ei varmaan enää sekään riitä vaan pitää valloittaa lisää tilaa. Pipsa viettää myös jo aikaa pentujen kanssa samassa huoneessa, mutta hyvin päättäväisesti jättää pentujen hoitamisen Gimmalle. Ei siis tapahtunut sitä hieman jännittämääni pentujen omimista. Hieman nimittäin jännitin mahtaako Pipsa johtajanartun valtuuksin omia pennut itselleen. Mutta reaktio näyttääkin siis olevan oikeastaan päinvastainen. Tamikin katselee ja haistelee pentuja uteliaana oviaukossa portin takana. Ilmeet ovat silti sellaisia ettei Tamia taida paljon kiinnostaa tehdä sen lähempää tuttavuutta "kiljuvien kakaroiden" kanssa. :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti