Kiirettä on pitänyt

Kauheaa vauhtia on tämä lopputalvi/alkukevät mennyt. Ei ole paljon ehtinyt ajatellakaan blogin kirjoittamista. Viime kirjoituksen jälkeen onkin tapahtunut isoja asioita ja tärkeitä päätöksiä tehty.

Hassua, onnellista, outoa ja repivääkin oli, miten helmikuun alussa samanaikaisesti avautui ovia useampaan suuntaan, kun ensin on kolme vuotta yrittänyt vaikka mihin, mutta jäänyt aina oven ulkopuolelle. Jouduin vaikean valinnan eteen, kun samanaikaisesti olisin päässyt kahteen eri koulutukseen ja kolmantena vaihtoehtona oli vielä tarjottu kesätyöpaikkaa. Pari päivää meni tuskallisissa juupas/eipäs tunnelmissa, mutta lopulta sain päätöksen tehtyä. Ja samantien, kun olin sen tehnyt, alkoi tuskailu siitä, teinköhän nyt varmasti oikean päätöksen. Onneksi valitsemani koulutus alkoikin heti ja tuskailu jäi taakse eli tällä nyt mennään. Niin onnellisesti siis kävi, että minusta sitten tuli taloushallinnon opiskelija loppuvuoden ajaksi. :D Ja kun tämän myötä aukesi mahdollisuus, niin taidanpa siinä sivussa hankkia itselleni merkonomin paperit näyttötutkintona. Kyllä mä oikean valinnan tein! Hyvältä tuntuu nyt opiskella ja alakin taitaa olla ihan oikea. Kiirettä on pitänyt ja paljon saa tehdä kotiläksyjä. Mutta hyvältä tuntuu silti ja motivaatiota riittää. Mulla on semmoinen positiivinen tytinä, että tästä seuraa vielä jotain hyvää.

Niin ja sen kesätyöpaikkatarjouksenkin mä pystyn hyödyntämään mun opiskeluihin kuuluvana pakollisen työharjoitteluna. Ilmainen harjoittelupaikka oli löydettävä, mutta mäpä sainkin palkallisen paikan! Kolmesta vaihtoehdosta toteutuu siis peräti kaksi! Juuri olin viime viikolla haastattelussa ja siellä varmistui, että mä tosiaan sain työpaikan kesänajaksi Almaco Group Oy:ssä ostoreskontran hoitajana. Kansainvälisiä ja merellisiä tuulia laivateollisuusyhtiössä tiedossa siis.

Pentusuunnitelmat nyt sitten siirtyivät opiskelujen myötä vähintään vuodella eteenpäin. Toisaalta se oli helpotus, koska aikataulu olisi niiden suhteen ollut hieman liian stressaava. Nyt saan ajan kanssa mietiskellä sitä tulevan pentueen isää ja Gimman L-pentuja ehditään rauhassa terveystutkituttaa. Ensimmäinen pentu, Tailtiimin Lahjakas Laila eli Mila, ehtikin jo käydä lonkkakuvissa hieman yllättäen. Mila kun joutui rikkoutuneen hampaan vuoksi röntgeniin, niin samalla tuli kuvattua lonkatkin. Ja loistava tulos tulikin! Milan lonkat on A/A! Lumi on menossa kahden siskonsa kanssa tutkimuksiin lähitulevaisuudessa, joten jännitys kasvaa. Toivoa vaan voi yhtä hyviä tuloksia kuin Milalla kaikille muillekin. Itse olen varmaan vielä hermoromahduksen partaalla ennen tutkimuksia jännityksen vuoksi.

Yhdistyksen johtokunta- ja jalostustoimikunta-asiat ovat myös pitäneet minua kiireisenä alkuvuoden ajan. Tähän kahteen ja puoleen kuukauteen mahtuu jo monta kokousta sekä lukematon määrä puhelisoittoja, sähköposteja ja muita viestejä. Jalostustoimikunta on pistänyt monta asiaa alulle ja suunnitelmia riittää loppuvuodelle. Helmikuussa oli jo järjestämämme appenzellien tuomarikolleegio. Opettavaisen ja raskaankin illan aikana pätevöityi kolme uutta tuomaria rodullemme. Helmikuun alussa osallistuin myös Koiraexpo-tapahtumaan Vantaalla. Kolme luentoa sisältävä päivä oli paljon ajatuksia herättävä. Luennoista erityisen paljon antoi Kanadalaisen Brenda Bonnettin, Dog Breed Profiles-luento. Tämä englanninkielinen luento todella pisti ajattelemaan koirien jalostuksen painopisteitä ja pistämään asioita tärkeysjärjestykseen sekä oikeaan mittakaavaan. Mielenkiintoinen päivä kaikkinensa ja mahtavan hyvää ruokaa :)

Lumi <3

Pipsa <3

Gimma <3

Mun "ruskuaiset" <3
Lumi ja Tami

Vuosi takana, uusi edessä

Näin vuoden ensimmäisen kuukauden aikana tulee aina mietittyä menneitä ja suunniteltua uutta.

Vuotta 2015 miettiessäni mieleeni nousee vahvasti kiitollisuus ja ilo, siitä miten hyvät perheet löysin Gimman ja Edin L-pennuille. Ensimmäinen vuosi pentujen kanssa on mennyt ilman suuria ongelmia. Pentujen omistajat ovat olleet ilahduttavan paljon minuun yhteyksissä niin iloissa kuin suruissakin ja he ovat touhunneet pentujen kanssa aktiivisesti monissa eri harrastuksissa. Silloin, kun pennuille perheitä valitsin, kukaan ei oikein ollut koiranäyttelyistä kiinnostunut, mutta niin vaan kävi että kahdeksasta pennusta jo kuusi on tehnyt näyttelydebyyttinsä. Toivottavasti kaikki eivät pelästyneet tai lannistuneet ensimmäisestä kerrasta vaan harrastus edes jollain jatkuu vielä tulevissakin näyttelyissä.

Lumi ehti käydä neljässä näyttelyssä syksyn ja alkutalven aikana. Vielä ei menestys ollut päätä huimaavaa, kun tuo tyttö tuntuu olevan sellaista hitaasti kypsyvää sorttia. Tällä hetkellä pikkutytössä on vielä paljon kehittymisen varaa, mutta onneksi kehitystä koko ajan tapahtuukin. Rumasta ankanpojasta kasvaa vielä joutsen. :) Lumi vaihtoi vihdoin marras-joulukuun aikana pentuturkkinsa aikuisen karvaan ja samalla koko tytön väri muuttui punaruskeasta oikeanlaiseksi havannanruskeaksi. Karvanlähdön aikana Lumi sai uuden lempinimen "Loimulohi", kun hetkittäin karva oli niin monen kirjavaa, että ihan kauhistutti mikä siitä oikein tulee. Enpä muista noilla mustilla koirilla olleen ikinä niin totaalista karvanmuutosta kuin tuolla havannatytöllä oli, kun sekä turkin väri että rakenne muuttuivat täydellisesti.

Paljon olen miettinyt myös sitä, miten paljon internet on muuttanut koirankasvatusta. Ensimmäiset Tailtiimin pennut syntyivät tosiaan vuonna 1997. Silloin ei internettiä vielä ollut käytössä, ei sähköpostia, ei facebookia, kotisivuista tietenkään puhumattakaan. Ensimmäisen kännykkäni (Ericsson) olin silloin juuri hankkinut, lähes pakotettuna. Se kun oli kuulemma yrittäjän perustarvike. Inhosin ajatusta, että olin koko ajan tavoitettavissa, ja täytyy myöntää etten siitä ajatuksesta vielä nykyäänkään kauheasti pidä. Pennut myytiin silloin lehti-ilmoituksilla ja kauppojen ilmoitustauluilla.

Uutta haastetta elämääni tuo vuoden 2016 alusta Suomen Sveitsinpaimenkoirat ry:n johtokunnan ja appenzellinpaimenkoirien jalostustoimikunnan jäsenyys. Näihin luottamustehtäviin tulin valituksi yhdistyksen syyskokouksessa marraskuussa 2015. Tätä kirjoittaessa ensimmäinen johtokunnan kokous on jo takana ja lisää vastuuta jaettu ja vastaanotettu. Jalostustoimikunnan ensimmäinen kokous on parin päivän päästä, mutta silläkin saralla työt on jo aloitettu.

Mennyt vuosi ei valitettavasti kuitenkaan tuonut kaipaamaani muutosta arkielämääni eli työttömyyteni jatkuu aina vaan. Työnhakuni tietenkin jatkuu koko ajan aktiivisena ja työpaikan saaminen mahdollisimman pian on edelleen päätavoitteeni. Mutta koska se ei tunnu onnistuvan, on kehitettävä muita vaihtoehtoisia suunnitelmia. Syksyllä osallistuinkin jo 6 viikon toimistoalan koulutukseen ja sitä kautta virisi suunnitelmia mahdollisesti uuden uran käynnistämiseen taloushallinnon alalla. Tätä kirjoittaessa odottelen tietoa pääsystä jatkamaan opintojani. Seuraavat kaksi viikkoa kuluu vielä jännittäessä ja postia odotellessa.

Samalla, kun selviää minun jatko-opiskelun kohtalo, selviää myös luultavammin Gimman seuraavien pentujen ajankohta. Menneenä vuonna olen paljon miettinyt sitä, jaksanko enää koskaan pennuttamisen rumbaan lähteä. Sen verran koville ja jopa oman terveyden päälle otti nuo edelliset ettei päätös ole helppo. Nyt olen kuitenkin antanut ajatuksen uusista pennuista hiipiä pikkuhiljaa mieleeni ja suunnitelmat orastavat jo. Aikataulu vaan tuottaa jännitystä ja monta asiaa pitäisi saada pienen ajan sisällä selville, jotta voisin lopullisen ratkaisun tehdä. L-pentujen terveystutkimukset alkaisivat olla ajankohtaisia, ja ennenkuin voin Gimmalla uusia pentuja teettää, haluaisin tietää edellisien tuloksia. Ja sitten se tulevien pentujen isän valinta, joka viimeksikin oli niin tuskastuttavan vaikeaa, huoh :( Lisäksi tällä kertaa olisi mukavaa saada hoitaa kesäpentuja, jotka saisivat nauttia yllinkyllin ulkona pihalla olosta, mutta kun ne Gimman seuraavat juoksut lähestyvät jo huimaa vauhtia. Aikataulu käy kireäksi, saas nähdä miten käy. :) Ei ole helppoja nämä kasvattajan päätökset, ei.

Minä ja mun lauma

Mun lauma <3

Turku KV 17.6.2016

Lumi käväisi Turun näyttelyssä.
Tuomarina oli Satu Ylä-Mononen

"Hyvä koko ja mittasuhteet. Hyvä purenta. Oikeanmallinen, mutta vielä kovasti kehityksen kesken oleva pää. Karvattomat silmäluomet. Hyvä luusto. Riittävä eturinta. Erinomainen häntä. Liikkuu kauttaaltaan hyvin. Hyvä suklaanruskea väri."

Tällä arvostelulla irtosi
JUN ERI JUK2 SA PN3 VARASERTI

Messarin koiranäyttelyistä 5.-6.12.2015

Lumin messarin näyttelyarvostelut:

5.12.2015 Helsingin voittaja-näyttely, tuomarina Irene Donné, Norja

11 kuinen, vielä erittäin pentumainen pää, voisi olla tummemmat silmät, hyvä niska ja ylälinja, hieman suorat olkavarret, oikeanlaiset polvikulmaukset, tarvitsee kehittyä vielä kokonaisuudessaan, erinomainen luonne.

JUN EH JUK2


6.12.2015 Voittaja-näyttely, tuomarina Matakovic Bojan, Kroatia

11 kk vanha, hyvän kokoinen narttu, voisi olla kropaltaan hieman kompaktimpi, pään ilme voisi olla parempi, silmät ovat tarpeeksi tummat, oikeanlainen niska, ylälinja voisi olla suorempi liikkeessä, takaosan liikkeet tarvitsevat lisää voimaa.

JUN ERI JUK2


Lauantaina Lumi ei vielä oikein ollut oma itsensä, olimmehan ensimmäistä kertaa sisänäyttelyssä ja kaikki oli niin uutta ja ihmeellistä. Lisäksi jouduin viemään kehään juuri ennen yksilöarvostelua pahasti pelästyneen koiran. Odotimme vuoroamme kehän laidalla, kun takanamme alkoi kolista ja rämistä kaatuva häkki. Lumi sai melkoisen säihkähdyksen eikä siitä ollut aikaa toipua ennen omaa arvosteluvuoroa. Yritin sitten esittää kehässä koiraa joka pälyili epäluuloisena ympärilleen tai sijaistoimintona painoi nenänsä kiinni mattoon. Ei siitä oikein tullut mitään, joten täytyy olla tyytyväinen edes noinkin hyvään arvosteluun. :)

Sunnuntaina paikka olikin sitten jo Lumille tuttu ja likka oli enemmän oma itsensä. Esiintyminen kehässä sujui jo hienosti, vaikka kehäsihteeri yrittikin meitä pelotella kaatamalla tuolinsa Lumin nokan eteen, kun olimme harjoittelemassa tyhjässä kehässä ennen arvostelun alkua. Onneksi kolina ei tällä kertaa ollut niin paha ja meillä oli hyvää aikaa palautua ennen appejen arvostelun alkua. Mutta sen voin sanoa, että kehäsihteeri raukka joutui kyllä kuuntelemaan melkoista sadattelua ;)

Syyshaasteita

Tämä syksy on ollut moninaisia haasteita täynnä. Lumin pärjättyä hienosti ensimmäisissä näyttelyissään, oli aika viedä Gimma syyskuun lopussa luonnetestiin. Ihan vaan huvin vuoksi niinkuin mulla tapana nyt on ollut. Gimman luonnetestitulos oli melkoisen yllättävä tai sitten ei ... en oikein tiedä miten tuohon suhtautuisi. Tavallaan siitä tunnistaa Gimman, mutta sitten taas ei... Vaikea on myöskin tietää, miten paljon Gimman psyykkeeseen ja sitä kautta testitulokseen vaikutti juuri alkamassa oleva juoksuaika. Jo pari päivää ennen testiä aloin katsella Gimman takapuolta ja pelätä ehtiikö juoksut alkaa. Vielä testiaamuna pyyhiskelin peppua ja kun tuloksena oli aina puhdas paperi, päätin mennä sitten testiin, kun kerran oli tullut ilmoittauduttua. Voi olla, että se oli virhepäätös, mutta se nyt on sitten jälkikäteen jossittelua ja tulos on se mikä on. Testipäivän iltana nimittäin lattialle tippuivat ensimmäiset tipat. :(
Testin alussa tuomari aina kyselee koiran elinoloista sekä asemasta ja roolista mahdollisessa koiralaumassa. Kerroin Gimman olevan laumassani kahden vahvan koiran jälkeen vasta kolmantena arvojärjestyksessä ja toimivan meidän hälyttäjäkoirana. Eli esim, kun meille tulee vieraita tai aidan takana kulkee ihmisiä, Gimma antaa hälytyksen ja kutsuu sillä Tamin ja Pipsan apuun. Testin jälkeen tuomari kertoi tämän roolin näkyneen selkeästi Gimman reaktioissa koko testin ajan. Eli joka tilanteessa annettiin hälytys ja odotettiin apujoukkoja paikalle. Mutta nyt kun niitä ei saapunutkaan, meni likalla pasmat vähän sekaisin. Kukas nyt sitten hoitaa homman loppuun, kun mammakin tuossa seisoo vaan eikä tee mitään, ihmetteli Gimma.

GIMMAN LUONNETESTI 27.9.2013 Raisio

Tuomareina Carita Koskinen ja Sirpa Heilä
Terävyys: koira joka ei osoita lainkaan terävyyttä +1b
Puolustushalu: pieni +1
Taisteluhalu:  pieni -1 (kerroin 10)
Hermorakenne: hermostunein pyrkimyksin +1b (kerroin 35)
Temperamentti: kohtuullisen vilkas +2 (kerroin 15)
Kovuus: pehmeä -2 (kerroin 8 )
Luoksepäästävyys:  luoksepäästävä, aavistuksen pidättyväinen +2a (kerroin 15)
Laukauspelottomuus: laukausvarma +++
Yhteensä siis 56 pistettä  (97-41).

Itselleni suuri haaste on tänä syksynä ollut lyhyt paluu koulunpenkille. Työvoimapoliittisesta koulutuksesta pitkäaikaistyöttömälle on kysymys, mutta hakeuduin kurssille itse, jotta saisin taas jotain mielekästä tekemistä arkipäiviin. Töitä kun tuntuu olevan mahdoton saada. :( Lokakuun loppupuolella aloitin siis Raision Aikuiskoulutuskeskuksessa Timalissa Toimistoalan soveltuvuuskoulutuksessa. Kurssilla meidän olisi tarkoitus, miettiä mikä meistä voisi isona tulla ja samalla vähän päivittää toimistoalan taitojamme. Aikalailla kirjanpitoon ja palkanlaskentaan koulutus painottuu. Jos joku olisi minulle vielä vaikka puolivuotta sitten sanonut, että minusta voisi tulla isona kirjanpitäjä, olisin varmaan hymähtänyt vastaukseksi, että joopa joo, ei varmasti tule. Numerot ja minä emme ole niin kovin hyviä ystäviä, mutta koskaan ei pidä sanoa ei koskaan. Kurssi on saanut minut toisiin aatoksiin ja parhaillaan pyörittelen mielessäni hakeutumista Taloushallinnon osaajan- jatkokoulutukseen. Kovasti minua ovat opettajat sinne tyrkkäämässä. Kuka olisi uskonut, minä olen kuulemma hyvä numeroiden kanssa. Tiedä häntä sitten, ehkä, mahdollisesti, kenties, saas nähdä, mikä jottei...
Minusta on jotenkin ollut hauskaa päästä näin aikuisiällä vielä osalliseksi Wilmaan, järjestelmään jonkalaista ei, silloinkuin minä olen edellisen kerran kouluja käynyt, vielä ollut olemassakaan. On koulusta minulle ihan konkreettistakin hyötyä ollut. Sain siellä suoritettua kauan kaipaamani hygieniapassin, sitä kun niin moneen työpaikkaan nykyään tarvitaan. Ja parhaillaan on suorituksen alla @-kortti, jolla voin todistaa osaavani käyttää tietokonetta, vaikka näin vanha olenkin. ;)

15. marraskuuta oli Suomen sveitsinpaimenkoirayhdistyksen syyskokous, jossa valittiin johtokunnasta erovuorossa olevien tilalle uusia jäseniä ja appenzellien jalostustoimikuntaan kokonaan uusi miehistö. Ilokseni päädyin sitten molempiin luottamustehtäviin. Eli ensi vuosi tuo sitten minulle uusia haasteita johtokunnan ja jalostustoimikunnan jäsenenä. Saas nähdä, mitä sitä saadaankaan aikaiseksi :)

Salo R 2&9 26.9.2015

Lumin kanssa käväistiin syyskuun lopulla ensimmäistä kertaa junnuluokassa Salon ryhmänäyttelyssä. Tuomarina toimi Leni Finne, joka tykkäsi Lumista muuten, erittäin lupaava alku kuulemma, mutta häntä häiritsi kovin Lumin vaaleiden silmien väri ja ilme. No havannan värisillä koirilla nuo silmät tuppavat olemaan aika vaaleat. Toki toivon kyllä itsekin, että Lumin silmät tuosta vielä hieman tummenisivat. Toivoa on, sillä ennen niin vihreät silmät alkavat jo rusehtaa :) ehkä niistä vielä tulee rotumääritelmän mukaiset meripihkanväriset :) Näyttelyravissakin meillä on vielä kovasti harjoiteltavaa, sillä Salossa Lumi ravasi taas ihan vinossa ja oikean ravin opettelemiseen saimmekin tuomarilta vinkkejä.

Arvostelussa luki:
" Erinomaiset mittasuhteet, riittävä luusto, lähes pyöreät ja kovin vaaleat silmät, hyvät korvat, vielä kapea pää, oikea ylälinja, hyvä eturinta, ok takakulmaukset ja käpälät, aavistuksen alaskiinnittynyt erinomaisesti kiertyvä häntä, vielä pentukarva, oikea askelpituus. "
JUN ERI, JUK1

Harmittavasti jäimme ilman SA:ta, jolla Lumista olisikin tullut tämän näyttelyn ROP ja niin eka SERTI oli niin lähellä, mutta saamatta jäi. No Lumin ura jatkuu... Tulipahan ilmoitettua likka jopa joulukuun messarin näyttelyihin. Siellä onkin sitten taas iso arena monine kilpailijoineen vastassa. Täytyy saada tuo ravi sitä ennen kuntoon :)

Erkkarissa 29.8.2015

Golden sennen 50-v. erikoisnäyttely, Helsinki 29.8.2015, tuomarina Regula Seiler, Sveitsi
(appeja ilmoitettu 68)

Lumin arvostelu:
Havannanruskea, 8 kk vanha narttu, erittäin kaunis pää, hyvin kannetut, hieman suuret korvat, erittäin hyvin kehittynyt rintakehä, häntä erinomaisesti rullautunut/kannettu, edestä hyvin kulmautunut, erittäin sujuvat ja säännölliset liikkeet, varma ja ystävällinen luonne.
PEK1, KP VSP-pentu

kuva: Inka Hakala

Gimman arvostelu:
3,5 vuotias hyvän kokoinen narttu, erittäin kaunis nartunpää, tummat silmät, hieman nouseva selkälinja, hyvä alalinja, erittäin lyhyt olkavarsi, hyvin kulmautunut edestä ja takaa, erittäin kauniit liikkeet joissa paljon potkua, mutta kyynärpäät ulospäin.
VAL ERI SA VAK4

kuva: Inka Hakala

Pipsan arvostelu:
6 vuotias narttu, jolla erinomainen nartunpää, jossa hyvin asettuneet tummat silmät, hyvin asettuneet korvat, erinomainen, suora ja kiinteä selkä, hyvä rinnan syvyys ja leveys, hieman liian lyhyt olkavarsi, liikkeet erittäin sujuvat ja niissä paljon potkua.
VAL ERI

rakas kummityttöni Mia esitti Pipsan hienosti

Gimman pennuilla meni kaikilla hienosti ensimmäinen näyttelynsä :) Kaikki pennut saivat KP:n eli kunniapalkinnon. Kessu sijoittui pojissa toiseksi ja Juti viidenneksi. Lumi siis voitti tyttöpennut, Lilla tuli toiseksi ja Luna kolmanneksi. L-tytöt ottivat siis kolmoisvoiton narttupennuissa. :D
Gimma itse sijoittui valioluokan nartuissa neljänneksi ja voitti näin ensimmäistä kertaa Pipsan näyttelyssä. Pentujen isäkin oli valioluokan uroksista kolmanneksi paras, joten hieno päivä L-pentujen perheellä. 

ROP ja VSP pennut Acer ja Lumi

Perhepotretti: Edi, Gimma, Lumi, Kessu, Juti, Luna ja Lilla

Kessu alias Tailtiimin Lupaava Leevi (kuva Inka Hakala)

Juti alias Tailtiimin Leppoisa Leo

Lilla alias Tailtiimin Lilla Linnea (kuva Inka Hakala)

Luna alias Tailtiimin Lumuoava Luna (kuva Inka Hakala)

Pentujen isä Edi alias Alppikellon Imago (kuva Inka Hakala)

Aika rientää

Niin se aika on vaan rientänyt, L-pennut täyttivät eilen jo 8 kk. Kunnon kesäkin tuli vihdoin elokuun kera. Niin viileä on koko alkukesä ollut, että nyt vasta alkaa kasvihuoneessa tomaatti ja kurkkusato kypsyä. Synttäreitäkin on kesällä vietetty, Pipsa täytti 6-vuotta 2.7. ja Tamilla tuli täysi kymppi täyteen 22.7. Ilahduttavaa on kuinka hyvässä ja vetreässä kunnossa Pappakoira on. Ehkäpä tuo nuorten tyttöjen haaremi pitää Taminkin virkeänä ja kunnossa, kun täytyy yrittää pysyä tyttöjen perässä.

Itsellä alkaa viime talven rasituksen ja stressin jälkeen elämä ja terveys pikkuhiljaa palautua normaaliksi. Lumikin on hienosti sulautunut tähän mun koiralaumaan. Vaikka Tamilla on ollut selvästi vaikeampaa hyväksyä Lumi osaksi laumaa kuin mitä oli Pipsan ja Gimman kanssa. Ehkä pappakoiralla alkaa olla ikää jo sen verran ettei enää oikein huumori riitä tuollaisen jatkuvasti touhuavan kakaran kanssa. Nyt on Lumilla menossa ensimmäiset juoksut ja johan alkaa Tami-papankin sydän sulaa nuorelle tytölle. Gimma oli muuten aikoinaan täsmälleen saman ikäinen ensimmäisten juoksujensa aikaan kuin Lumi oli nyt.

Hauskaa on ollut seurata tuon talvipennun ensimmäistä luonnonihmeiden kesää. Naapureilla ja sivullisilla on myös ollut ihmettelemistä, kun meidän pihassa kesälläkin huudellaan "Lumi, tule tänne", "Lumi ei saa", "Hieno Lumi" jne. Lumilla sitä on ihmeteltävää myös riittänyt. Pikkulinnut, kukkaset, ruohonleikkuu, mustikat, karviaiset, kärpäset, perhoset ja muut ötökät ym. ym. ym. Kesässä on niin paljon uutta ihmeteltävää, että pienen tytön pää on ollut ihan sekaisin välillä. Uimaan opettelu on myös ollut hauskaa. Vettä ei Lumi ole pelännyt yhtään, sinne vaan polskimaan. mutta oikea uimatekniikka on vielä hieman hakusessa. Kyllä se vielä sieltä löytyy ja jää tuo veden roiskuttaminen pois, vaikkakin Lumista onkin hauska pyydystää aikaansaamiaan vesipisaroita.

Sani ja Luna ovat myös ilahduttaneet minua ja Lumi-siskoaan muutaman kerran kevään ja kesän aikana vierailuillaan. Kivaa on ollut seurata läheltä näiden kahden tytön kasvua ja kehitystä. Ja vaikka muut pennut lähtivät hieman kauemmaksi asumaan, ovat niiden omistajat olleet mahtavan aktiivisesti yhteydessä minuun ja olen saanut seurata pentujen kehitystä valokuvien ja viestien myötä. Onnellinen olen siitä, että pahoja vaikeuksia ei kenelläkään ole appepentunsa kanssa elämisessä ollut. Kaikki ovat hyvin pärjänneet ja pennut ovat kehittyneet "yhteiskuntakelpoisiksi" junnukoiriksi. Uusia harrastuksia on myös löytynyt ja pennut ovat saaneet viettää aktiivista elämää. Lumikin on jo aloittanut hakutreeneissä mukana olon. Pentutapaamisen järjestin 1.8. ja kolme pentua (Luna, Luka ja Kessu) saapui paikalle. Mahtavaa oli nähdä nuo kaksi nuorta miestä, joita en ollut luovutuksen jälkeen nähnytkään. Niin hienosti käyttäytyviä ja komeita poikia olivatkin.

Lumin kanssa olen käynyt useammassa Match Showssa näyttelyuraa varten harjoittelemassa. Sillä harjoitusta on todella tarvittu. Pipsa ja Gimma ovat viime vuosina totuttaneet minut siihen, että ovat jokaista tuomaria ensimmäiseksi pussamaan menossa. Lumin kanssa olikin sitten toisin. Ensimmäisessä mätsärissä koinkin ison yllätyksen, kun Lumi joutui lähes paniikkiin, tuomarin yrittäessä katsoa hampaita. Ravi ei myöskään tuntunut onnistuvan ollenkaan, koska Lumi nojasi mun jalkaan koko ajan. Jaahas, tuumasin, tässä sitä onkin sitten työsarkaa taas. No harjoittelua ja harjoittelua ja nyt niin hampaiden näyttö kuin kaunis ravikin on opittu. Lumin ensimmäinen virallinen näyttely pentuluokassa oli 9.8. Turussa. ja hienostihan siellä meni. Ihastunut tuomari (Tamara Sarmont, Belarus) palkitsi Lumin kunniapalkinnolla ja ROP pentu-sijoituksella. Ulkomuotoarvostelussa lukee "Very beautiful puppy in havanna colour. Good colour, white marking. Good tail. Ideal scissors bite. Very promising."

Tällä hetkellä odotan innolla ja valmistaudun vuoden suurimpaan seurapiiritapahtumaan. Parin viikon päästä on Sennenyhdistyksen 50-vuotisjuhlaerikoisnäyttely. Suureksi ilokseni näyttelyyn on ilmoitettu neljä Gimman pentua Lumin lisäksi. Mahtavaa saada L-pentue näin laajasti esittäytymään vuoden tärkeimpään näyttelyyn. Näyttelydebyyttinsä tekevät Kessu, Juti, Lilla ja Luna. Odotettavissa siis ikimuistoinen näyttelypäivä.

Tami, Lumi. Gimma ja Pipsa

Pipsa ja Lumi

Lumi ja Gimma

Lumi ja Kessu

Luna, Luka, Lumi ja Kessu

...vain Lumi jäi

Kappas vaan jäänyt yksi kuvasarja julkaisematta helmi-maaliskuun vaihteesta. Kessukin lähti viimeisenä pentuna uuteen kotiinsa 1-3-2015 ja meille jäi siis vain Lumi. Tästä alkoi elämä pikkuhiljaa asettua normaaliuomiin.

Lumi

Kessu

Kessu

Lumi ja Gimma-Äiskä

Saanhan mä jäädä tänne, äiskä, saanhan?

Onnellinen äiskä ja tytär

Lumin ja Kessun suunpesu ruokailunjälkeen

Lumin ja Kessun "sylipaini"

Lumin ja Kessun palloleikki

...ja jäljelle jäi kaksi

Toinen kolmen pennun joukko lähti viikonloppuna uusiin koteihinsa. Lilla, Luka ja Sani (Lella) lähtivät reippaina ilahduttamaan uusia perheitään. Ihanaa on ollut saada päivittäin kuulla ja lukea tilannekatsauksia jo kotiutuneiden pentujen elämästä uudessa kodissaan. Hienosti ovat kaikki sopeutuneet muutokseen ja uuteen elämäänsä.
Meillä kodin valtasi outo rauha, kun jäljelle jäi vain kaksi pentua. Ihan kuin nämä kaksi ihmettelesivät, missä kaikki kaverit on? Onneksi Kessu -poika (Lupaava Leevi) jäi vielä pariksi viikoksi leikittämään Lumia ennenkuin matkaa omaan kotiinsa. Gimma nauttii taas leikkimisestä pentujen kanssa, kun pennut vihdoin saatiin vieroitettua tisseiltä. Pipsakin on jo liittynyt leikkeihin mukaan, Tamilla on vielä sulateltavaa ja totuttelemista, ennenkuin leikki pentujen kanssa alkaa vanhaa poikaa kiinnostaa.

Gimma, Lumi ja Kessu

Lillan leikki

Sanin leikki

Lukan paini Kessun kanssa

Lukan paini Lumin kanssa